"Joku myyvä otsikko tähän"

Aattoaamu Rukalla.

Joulu on nyt lusittu alta pois ja aletaan pikkuhiljaa odottamaan uutta vuotta. Tänä vuonna joulua vietettiin Rukan ja Kuusamon maisemissa. Kaunista oli (sen voi jo kuvasta päätellä). Itse en ole koskaan lasketellut, enkä liiemmin osaa hiihtäkkään (mäenlasku pelottaa), joten siinä mielessä hiihtokeskuksen tarjonta menee vähän hukkaan.
Blogitekstiä en saanut tuotettua, koska en laiskuuttani ole saanut puhelimeeni tätä viriteltyä. Toisaalta ehkä se olisi haitannut yhteistä tunnelmaa, jos sen kaiken pelaamisen päälle olisin vielä näpytellyt blogitekstiä. Latasin nimittäin automatkaa varten Candy Crush -nimisen pelin ja aika kovaa koukuttaa edelleen. Olen ihmetellyt aiemmin, kun monet FB-kaverit lähettelevät kyseisen pelin pelipyyntöjä, en enää ihmettele. Koukuttaa ilmeisesti monia muitakin. Noh, eipähän tunnelma laskeudu suotta liian seesteiseksi edes jouluna. Ostin jouluksi oikein viiniäkin (yllätys), minun mittapuullani aika kallista. Olisiko ollut 22€ ja ripenat piälle? Ystäväni Alkossa on asiantuntija ja kertoi että hinta selittyy mm. paljolla käsityöllä. Jäi juomatta. Kun olisi edelleen pitänyt tehdä sitä käsityötä... ei nimittäin ollut avaajaa koko torpassa, eikä ajatus viinissä kelluvista korkinpalasista houkuttanut. Mä olen tottunut juomaan vain alahyllyn viinejä ja niissähän on enimmäkseen kierrekorkit. Siitä huolimatta omassa kodissani on ainakin kaksi avaajaa, ehkä jopa kolme. Säästyypä kallis viini seuraavaan aattoon, joka onkin jo ihan kohta. Täytyy varmaan tarkistaa onko avaaja siellä missä aion uutta vuotta juhlistaa, vai täytyykö ottaa oma avaaja mukaan.

Viininjuontia odotellessa voi nauttia joululahjaksi saatua Revontuliteetä.

Sisältää mm. Horsmaa.

Kaiken makoilun päätteksi kävin tänään salilla. Tein varovasti takajalkoja ja vähän pepputreeniä, kun on tullut tuota "lepoviikkoa" ihan urakalla. Sitten menin Facebookiin ja näin pakarankasvatus vinkkejä by Lihastohtori. Olisinpa lukenut aiemmin... Onpahan sitten uudelle vuodelle tekemistä kun alkaa toteuttaa ;)

En voi kutsua itseäni kehonrakentajaksi edes villeimmissä unelmissani. On nimittäin tuo ruokavalio ihan retuperällä ja suklaata on tullut vedettyä niin että naama kukkii ja vatsanseutu kasvaa. Ainahan voisi toki sanoa kaikille että massakausi on päällä, aina vaan. Kroppa on yhtä rasvahöttöä. Siinähän sitä uuden vuoden lupausta pukkaa; lopetan valittamisen ja turhan mässyttämisen. Tähtään muodokkaampaan timmiin olemukseen. Ei kai siitä tule sen onnellisemmaksi, mutta eipähän tarvitse harmitella joka kerta kun katsoo itseään peilistä. Eilinen ajatusten kysymystulva ajoi kysymään Tarot-kortilta neuvoa, joka kertoi että täytyy keskittyä siihen mitä pitikin, jos ei onnistu niin täytyy muistaa olla itselleen armollinen.

Vielä on pari päivää aikaa miettiä lupauksia tulevalle vuodelle, mitä sinä ajattelit luvata?

Tuurilla ne laivatkin seilaa...

Viking Linen Amorella teki Costa Concordiat ja karahti karille tuossa jokunen aika sitten. Siellä oli osa porukasta seisoskellut kylmässä kannella pelastusliiveissä, vaikka sisälläkin olisi voinut istuskella viiniä juoden. Kapteeni kaiketi oli pysynyt laivassa, toisin kun Concordian kapu aikanaan.
Tänään töissä kävi työvoimaneuvoja liittyen lomautuksiin. Kun nykyään täytyy ihan itse ilmottautua TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, eikä meidän tehtaassa kaikilla ole pankkitunnuksia. Tuntuu hölmölle, kun on kyse vain muutamasta päivästä. Jos se kaikki hysteria ja draama mitä asiaan liittyy, olisi tapahtunut Amorellalla, olisi varmaan aika moni hypännyt yli laidan. Tai ei välttämättä, meistä on niin moneksi -päivän lentävä lause by työkaverini Maarit kuuluu: "elä ressaa, ota viiniä" ;)

Kaikenlaista törmäilyä on tässä elämän aallokossa ollut täälläkin päin. Eilen paloi käämi autoiluun. Kun amerikkalaisen insinöörityön taidonnäyte, lasinpesujärjestelmä, ei ole tarkoituksensa mukainen. Muotoilin vanhan suosikkisanonnan uusiksi: "ei vituksella rajaa kun kasilla ajaa"... Pesin lasin huoltoasemalla oikein antaumuksella ja olin tyytyväinen. Näkyi läpi. Sitten ajoi vastaan rekka, ajoi toinen... ja siinäpä se näkyvyys sitten menikin. Totesin että pilkut on pienempi paha kuin viivat. Enkä sillä reissulla käynyt edes salilla. Lopettaisivat sen suolan kylvämisen tielle, kun ei se kuitenkaan kaikkia autoilijoita kolarilta pelasta, -päinvastoin aiheuttaa niitä sotkemalla tuulilasit.

En käynyt salilla tänäänkään. Yritys oli kyllä kova! Ensin oli reenipipo hukassa (ilmanhan ei tietenkään olisi voinut voimailla...). Sitten kun löysin pipon, tein urheilu- ja palautusjuoman valmiiksi, pakkasin laukun ja laitoin reenikamppet päälle. Sukkia jalkaan laittaessani iski kramppi jalkapöytään. Tuo vanha viheliäinen vaiva! Ai prkle. Aika huono tuuri. Olen tänään ollut aika huonolla nesteytyksellä, joten sitä varmaan on syyttäminen.
Ihan masentaa suorastaan. On plösö olo, eikä ihme, olenhan syönyt karkkia viimeiset kaksi viikkoa enemmän kun koko syksynä yhteensä. Se joka keksi sokerin, pitäisi kutittaa hengiltä.
Tällaista on varmaan olla riippuvainen huumeesta, kyllä pitäisi päästä sokerikatkolle ennekuin suonet repeää.
Mun jumpat on nykyään menneet aikalailla Espanjalaisittain, Mañana Että huomenna uusi yritys, sitten tuleekin se hemmetin joulu sotkemaan ja vasta ensivuonna pääsee takaisin normaaliin treenirytmiin. Voikin laulella itselleen Juice Leskisen Sikaa vaikka koko joulun... RöhRöh.

Jouluna on aikaa ahdistua

Pakko nakata tähän alkuun jotain nättiä.











Aiemmin askarreltuja sytykeruusuja.
Nuo oikealla olevat odottaa edellen dippausta ja vasemmalla olevat on jo paketissa valmiina menossa uusiin koteihinsa. Näitä tulee saamaan aika moni -olettaen että kutsutaan kylään. Jos ei kutsuta, saan kyllä poltettua nämä ihan itsekkin. :)


Väsyttää. Se on näin pimeällä aika normaali olotila. On tässä mennyt monta päivää etten ole blogia päivittänyt. Ihan normaalia elämää tässä taustalla on ollut, lukuunottamatta perjantaista pitkää sähkökatkoa, ja eläinlääkärikäyntiä jossa selvisi että mun koirallani on polvesta ristiside poikki. Se korjataan parin viikon päästä leikkauksella, kärvistellään nyt tämä joulu ensin alta pois. Aamulla töihin ja töiden jälkeen salille. Tänään en kylläkään salilla käynyt, kun työ tarjosi jo valmiiksi kipeille lihaksille hauis-olka-ojentaja-selkä-jalkajumpan. Ilman eristäviä liikkeitä tosin.
Ulkona on liian lämmin (joulukuuksi), pihamaat on luistinratoja ja omalla pihalla liki konttasin että pääsin rappusille. Katsoin telkkarista jotain ohjelmaa meteorologeista. Tulevaisuudessa tällaiset talvet kaiketi on vaan tällaisia. Se on sitä ilmastonmuutosta se. Kesäisin tullaan vissiin saamaan rankkasateita ja trombeja. Niin, ja sään ennustaminen on vain sitten ennustamista, ja sekin on tulevaisuudessa entistäkin hankalampaa. Voi että mä kaipaan aurinkoa! Tell me Pekka Pouta että sitä on tulossa.

Minä en ole erityisemmin jouluihminen. Joulurallatukset ärsyttää, ja onneksi niitä kuulee rajoitetun ajan. Lahjoja on kyllä kiva antaa, jos keksii mikä ilahdutta lahjan saajaa. Ja on lahjoja kiva saadakkin, itse taidan vaan olla niin tuhma etten sellaisia ansaitse. Eihän tässä ole muutenkaan enää montaa päivää lahjojen hankinnalle. Lapsuudessani joulut oli kai ihan ok, en erityisemmin muista muuta kun kuusen koristelun ja joulusaunan. Isompana lapsena laitoin merkille että joulunpyhät oli pyhitetty humalalle, ja siihen se kiva sitten päättyikin. Nyt seuraa se saarna: Jos Sinulla on lapsia, ÄLÄ PAKOTA LASTASI KATSOMAAN OMAA JUOMISTASI. Pieni ihminen kun ei ymmärrä miksi käytös muuttuu ja alkaa pelottaa. Itsehän lapsettomana voin tissutella vaikka koko joulun kun pienet ei nää.
Hain tänään kaupasta puolison työnantajan tarjoaman kinkun, jonka riehuin jääkaappiin sulamaan. Itse en kinkusta suuremmin välitä, enkä aio sitä tänäkään jouluna hirveästi syödä. Minulle on ihan sama onko kinkkua vai ei, laatikot on enemmän mun juttu. Mutta onpahan muille. On minulla yksi perinne mitä ilman ei jouluna voi olla. Riisipuuro. Joko rusina- tai luumusopalla. Normaalisti olen jouluna vienyt äidille kynttilän haudalle, tänä vuonna en pääse. Viime vuonna piti "reisiä" itsensä umpihankeen, kun eihän siellä haudalla niin hirveästi porukkaa ravaa että valmista polkua olisi, eikä tullut mieleen että lapiolle saattaisi olla käyttöä...
Tänä jouluna on tulossa kivaa, ollaan isommalla porukalla yhdessä. Eikä tule edes tissuteltua koko joulua, kun on yksi pienikin läsnä.

Huomenna on taas salipäivä. Saa nähdä teenkö yllättäviä joulahjahankintoja samalla reissulla... vai saako kaikki pelkkää lämmintä kättä.

Kesää kaivaten

On tämä Suomen talvi melkoinen mysteeri. Vuorokaudessa lämpötila pomppaa parikymmentä astetta pakkaselta plussalle ja tiellä paska senkun lentää. Kyllä kyrsii. Jos ei meinaa tehdä normaalia talvea, niin tulisi edes kesä. Ei ihme että porukkaa lappaa Thaimaaseen jouluksi. Siellä varmasti voi törmätä naapuriin, jos ei sellaiseen aiemmin ole törmännyt. Siellä mahtaa olla työkaveritkin... ym. kylänmiehet. Ai että sitä paratiisiä!
Itse lähtisin mieluumin kanarialle, paljon pienempi tödennäköisyys törmätä tuttuihin, kun ei se kanaria ole niin muodissa just nyt. Siis sillai kuin "thaikku".

Kävin kuntosalilla. Eilen jäi käymättä kun tämä Suomen talvi nakkasi sellaiset kelit, ettei tehnyt mieli autolla ajella. *kirosana*
Oli muuten porukkaa! Ei meinannut mahtua edes hengästymään. Niin oli lämmin tunnelma että hiki tuli kyllä, istumisesta. Taidan palata normaaliin päivärytmiin, eli jatkossa en aio ängetä sinne liian aikaisin. Tungoksesta huolimatta vähän pumppailin akselilla hauis-ojentaja, ja tein vatsoja. Soudin extraa. Mutta ihan oli sellaista "mukavuusalueella läpsyttelyä". Lupaan (lähinnä itselleni) ryhdistäytyä loppuviikon niin, että tietää salilla käyneensä.
Jännä muuten nähdä paljonko uudenvuoden lupaukset, -"teen-elämän-tapa-remontin"- lisää porukkaa entisestään salille. Noh, itsehän aloitan alkuvuodesta työnantajan aloitteesta tekemään lyhennettyä työviikkoa muutaman viikon. Moni duunari varmasti pystyy samaistumaan, lomautus tuntuu olevan päivän sana. Jää monta päivää aikaa mennä vaikka heti aamulla yhdeksältä jumpalle, eli voi poiketa normaalista ihan reilusti. On siinä lomautuksessa se hyvä puoli: jää enemmän aikaa kesäkropan kasvatukselle.

Ja tulee se kesäkin sitten aikanaan. Siihen mennessä olen ravannut hammaslääkärissä hampaan (toivottavasti) kuntoon. Maanantainen käynti oli juurihoidoksi oikein miellyttävä, seuraavan kerran sitä on luvassa tammikuussa. Hammaslääkärin ja parturin välissä kävin tapaamassa tyttöjä. Tiinan pieni iloinen Ilona on liki puolivuotias, osaa jo tarttua nenästä, ja kovaa tarttuukin! Jouluna puristellaan neniä sitten ihan urakalla.
Muistin että en ole ajatellut joululahjoja, ja jouluun on vain pari viikkoa. Täytyy odotella inspiraatiota, tällä uudenvärisellä tukalla se inspis saattaa ilmestyä helpommin. Sopivasti punaista ja violettia, muistuttaa punaviiniä. Mun lempparia, nam. Itse voisin lahjaksi vastaanottaa lahjakorttia vaikka minne. Parturiin, hierontaan, kauneushoitoon, vaatekauppaan... melkein minne vaan. Jopa prostkujauheet käy lahjasta ;)

Jaksamisia teille loskan keskellä, inspiroimisiin!

Sisäinen kulinaristini

Kävin viikonloppuna Ylivieskassa "sukuloimassa" miehen ja hänen sukulaistensa kanssa miehen sukulaisella.
Kärkkäiselle jouluostoksille oli lähtenyt aika moni muukin, parkkipaikka ainakin oli aivan tupaten täynnä ja vähän enemmänkin. Facebookin tilapäivityksistä olisi voinut päätellä että ihmisten kodit ympäri Suomen ovat aika tyhjillään.
Ostosten jälkeen ajattelimme testata samassa rakennuksessa olevan Tex Mex ravintola Pedrinoksen. En voi suositella. Ruokaa joutui odottamaan tunnin, ikuisuuden. Sitten kun viimein ruuat tulivat, olivat ne tietenkin niin monentasoisia... Itse tilasin boilerin fileen vuohenjuustolla. Viskillä maustettu kastike oli sinänsä hyvää, mutta ei siihen annokseen sopiva. Antikliimaksi kuitenkin oli hampaissa rouskuvat kasvikset. Jos "sisällysluettelo" lupaa höyrytettyjä kasviksia, niin kai niiden pitäisi olla sellaisia? Tunnissa kuitenkin luulisi senkin ehtivät tekemään...
Jälkiruoka jäi syömättä, kun mielenkiinto meni jo pääruokaa odotellessa, ja lopullisesti syödessä.
Seurueen hampurilaiset kaiketi olivat ihan onnistuneet, ja henkilökunta pohojalaisittain poikkeuksellisesti ystävällistä. No, nälkä lähti kyllä pelkällä kanallakin ja enskerralla tiedän kävelyttää sisäisen kulinaristini jonnekkin toisaalle. Niin ja se pohojalainen asiakapalvelu... aiemman kokemukseni perusteella on aika jäyhää. Liekkö savolaiseen rempseyteen tottuneen harhaluulo?

Kärkkäiseltä ostin punaviinilasit, elämäni ensimmäiset. Ja hyvää oli viini sellaisesta nautittuna. Löysin niin hyvän viininkin, että sitä ostan toistekkin. Liekkö sitten kipolla osuuttaa makuun, en tiedä kun olen aivan amatööri sivistyneessä maistelussa. Tällä kertaa en kuitenkaan kaatamalla viiniä kitannut, vaan siemailin nätisti palapeliä tehdessä. Palapelitkin on mulle sellaista kausiluontoista koukutusta.
Valitsin sellaisen jossa on Elvis ja Marilyn, aika tyylikäs tuli -sain sen valmiiksi tänään. Ei sellainen 750 palaa haasta kovinkaan pitkäksi aikaa, ihan hyvä niin. Ehtiipähän tehdä jotain muutakin.

Illalla piipahettiin Pielaveellä kesken mun palapelin kokoamisen (oikeinkirjoituksen polliisit saavat varmasti inhon väristyksiä, mutta minkäpä savolainen savolaesuuvelleen tekköö...). Tämä mun tarinakin tuntuu poukoilevan tänään ihan urakalla.
No kuitennii, Restentissä käytiin. Yllätys sinänsä että siellä oli jokin bändi esiintymässä. Ihan viihdyttävä http://www.katutaiteilija.fi/
Portsari ei tuntunut tietävän mikä esiintyjä on nimeltään, olisi varmaan pitänyt kysyä että mitä hän aikoo ensivuonna tehdä. Sekin baari nimittäin lopettaa toimintansa.
Siinä on savolainen seutukunta sitten melkein ilman baaria, siinä nurkassa vain Vesannolta taitaa saada olutta hanasta. Tai olutta ylipäätään ollenkaan. Lähimpään baarin jos alkaa olla enemmän kun 80km, niin ei kovinkaan moni lähde "parille". Toistaiseksi ei onneksi ihan noin pitkästi tarvitse matkustaa.
Ei mene kauaakaan kun pikkukylät lopettaa olemasta... Voi olla villiä arvailua, mutta pontikan keitto alkaa taas kohta olemaan muodissa.
Nohnoh, eipä kylvetä katastrofiajattelua.

Huomenna on taas luvassa juurihoitoa. Yäk. Sen jälkeen pääsen parturiin, pitkästä aikaa ajattelin värin vaihtoa. Sen näkee sitten huomenna mikä on lopputulos. Varsinkin kun puoliksi puutuneella naamalla yritän selittää parturille mitä mulla on mielessä ;)
Tähän väliin tulikin pitkä lepo. Huomenna kun ei pääse salille, voisi melkein jo puhua lepoviikosta. Tiistaina sitten kuittaan tämän lonkanvenytyksen loppuneeksi!

Itsenäinen?

Tulin pari tuntia sitten kotiin, lähdin aamulla aikaisin ja palasin myöhään. En nähnyt puolisoani koko päivänä. Eipähän pääse kyllästymään naamaan.
Väsyksissäni tein matkalaskun valmiiksi, vaikka maanantaina se vasta etenee. Siis olettaen että posti sen perille kuljettaa. Itsenäisenä naisena laitoin saatekirjeen mukaan ja teippasin varuilta kuorenkin. Itsenäinen nainen ei haluaisi valittaa, mutta valitaapa kuitenkin. Kun ei ne mun kokemuksen mukaan osaa niitä matkalaskuja maksaa oikein...
Ei tarvitse olla kovinkaan taitava salapoliisi jotta saa selville mistä puhun.

Itsenäisyydestä oli tarkoitus puhua. Kun huomenna on se itsenäisyyspäivä. En varmaankaan kirjoittaisi tätä blogia, tai matkustaisi lentokoneella, jos Suomen pojat ei olisi tätä maata itselleen taistelleet. Minun molemmat ukkini ovat olleet siinä sodassa. Toinen kuoli aika pian sotien jälkeen vammoihinsa, ja toisen vei alzheimer. Aika erilaiset tarinat.
Minulle itsenäisyys kulminoituu aiemmin jo mainitsemaan mummuuni. Siinä oli kyllä tervaskanto vailla vertaa!
Jos sanonta "läpi harmaan kiven" olisi jotain, ilmestyisi siihen Lyydian naama.
Lyydian mies oli se, joka kuoli vammohin. Isä minun äidilleni. En sen tarkemmin edes tiedä miten se meni, mutta ei oikein ainakaan. Sotakorvaukset jäi saamatta. Siksi en laita senttiäkään yhteenkään keräykseen, ihan vain siksi etten uskalla uhmata tervaskannon käskyä. Kun mummu sanoi ettei niihin rahaa laiteta, ei nyt eikä koskaan.
Lyydia ei ottanut itselleen uutta miestä. Aivan käsittämätöntä kuinka vuosikymmenet sormet kohmeessa se on tilaa hoitanut, lapset ja elukat. Ihan ite. Todella itsenäinen, vahva nainen. Ja silloin köyhätkin oli itsenäisen reilusti köyhiä.

En minä sillä, on köyhät tosi köyhiä nykyäänkin.
Nykypäivän itsenäinen nainen (minä) ei sorru siihen samaan syntiin, mihin mummu sortui. Marttyyrius ei ole hyve. Eikä vaatimattomuus kaunista ketään. Eikä naapurille kannata olla kateellinen, siitä tulee vain itselle paha mieli. Enkä sitkeästi yritäisi todistaa kaikille kuinka hyvin pärjään, enkä varsinkaan yrittäis todistaa sitä, että en tarvitse miestä mihinkään. Mä olen niin itsenäinen että tarvitsen miestä moneenkin juttuun.

Nykyään maailmakin on aikalailla eri, kuin silloin "ennenvanhaan".
Itsenäisyyskin on muuttanut muotoaan. On euro ja sen tuomat hankaluudet.
Perinteet romuttuu suorastaan, kun linnanjuhlat ei ole linnanjuhlat. On vastaanotto Tampereella. (kuulostiko nyt vähän päivystykselle?) Kun iltapuvunkaan ei tarvitse olla pitkä. Oh no.
Kamalinta on se, että loton riisti maikkari. Se siitä lauantai-illan perinteestä.
Eiväthän nämä ole mitään itsenäisyyden mittareita!
Minulle itsenäisyys on vapautta. Vapautta valita, vapautta kulkea, vapautta sanoa (ilman että tulee kivitetyksi). On itsemääräämisoikeus.
Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Nautitaan nyt vielä, ennekin musta aukko tulee ja imaisee sisäänsä.

Aion nukkua aamulla pitkään. Olisin itsenäisenä naisena voinut mennä nukkumaan jo aikoja sitten, mutta itsenäisesti päätin päivittää blogin. Huomenna on se jännittävä vastaanotto. Mielenkiinnolla odotan. Muunmuassa sitä mitä uutta pukukoodin muutos tuo. Pitkästä aikaa oikeasti kiinnostaa.
Perinteet muuten romuttui jo, kun en laittanut jouluvaloja. Ei meillä myöskään ole lipputankoa johon voisi lippua nostaa. Joulumieli meni jo, mutta juhlamieli on aina kaivettavissa esiin :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Oodi kynsille

Lauantai-illan ratoksi tein "parit" kollaasit kynsikoristeluista...

Järjestys on erittäin sekalainen.

Geelikynsiä ja pelkkää glitteriä, keltainen hexagon-glitter oli tosi kiva! Violetti oman kynnen geelaus on ammattilaisen tekemä. Paremminkin olisi varmaan voinut mennä...

Akryylimaalausta

"Ranskiksia" glitterillä, polkadotilla, koristelulakalla...

Eläimellistä menoa... käsin maalattu, tietenkin :)

Liekkikynsiä kuivamarmorointina

Hempeetä, liukuvärjäystä, glitteriä ja dotting-tool koristelua

Water decals vetskarit (siirtokuvia). Vihreä on irtoglitteriä, pinkki kynsilakkaa.

Watermarbling eli vesimarmorointia. Youtube on täynnä videoita, näyttää helpolle mutta ei ole ;) Kunhan aikaa ja hermoja on, kannattaa kokeilla! Täytyy harjaantua... Ehkä jo 10. kerralla alkaa näyttää sille mitä niiden haluan olevan.

Jatkan iltaa viilaamalla rumat geelikynteni pois, jotta saan tehdä taas jotain muuta kivaa tilalle :)

Valitatko sinäkin turhasta?

Minä aion nyt valittaa siitä, että on huono keli. Mutta minkäs teet, kun se on mikä on, ei siinä vinkuminen auta. Jäi tältäkin päivältä menemättä salille. Ei viitsisi hengestään päästä hauiksen takia, en alkaisi hengettömäksi edes takajalkajumpan takia. Jos matkaa olisi se 28km vähemmän, lähtisin kyllä ihan justiinsa hikoilemaan. Niin, sitäpaitsi polttoainekin on niin kallista... varsinkin kun on auto joka kuluttaa sitä enemmän kuin olisi vara maksaa.
Valivali. Kun turhasta valittamisesta puhutaan, tulee mieleen työpaikka. Meillä valitetaan mm. radiokanavista. Valivali. Niin turhaa. Siitä tietää ettei ongelmat ole kovinkaan suuria, vaikka osa porukasta sortuu jopa huutamaan siksi, ettei kanava ole "oikea". Pyörittelitkö juuri silmiäsi? Minä ainakin tein niin.
Olen työsuojeluvaltuutettu. Se ihminen jonka kuvitellaan tekevän kaikki väärin oleva ihan noin vaan *simsalabim* kuntoon. Sitten kun asia ei tulekkaan kuntoon, kuvitellaan etten ole tehnyt asialle mitään. Olisihan se mukavaa jos maailma makaisi niinkuin minä tahdon, tai niinkuin minä käsken. Jos yhtään aivonne toimivat, tiedätte varmaan ettei se mene niin. Monet asiat päättää se, jolla on rahaa.
Toki radiokavan vaihtamiseen ei tarvitse olla kovinkaan paljoa pääomaa, mutta kanava ei ole kuitenkaan kaikille hyvä. "Toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä", kuuluu sanonta. Pätee moneen asiaan.

Facebookissa moni kaverini jakaa linkkiä Iltalehden sivulle, jossa on artikkeli "16 rasittavaa FB-tyyppiä - kuka heistä sinä olet?"
Vähän tekis nyt mieli valittaa. Miksi pitää olla facebookissa, tai miksi pitää katsoa sen kaverin tilapäivityksiä, jos ei kiinnosta/ärsyttää? Joku ei edes osannut päättää mikä näistä kuudestatoista tyypistä on ärsyttävin. Valivali. Sehän on selvä että ihmiset puhuu siitä mitä niiden elämässä juuri silloin tapahtuu. Jonkun elämä on "vain vauva-arkea", mistäs muusta vauvan sinappisen kakkavaipanvaihdon lisäksi kotiäiti tekee tilapäivityksiä? Pyykinpesusta? Kyllähän siitä kieltämättä puuttuu erotiikkaa.
Sitten on nää mun tilapäivitykset, jotka tietenkin ovat tällä ärsyttävimmät -listalla. Esimerkiksi tämä:

11. Salil eka, salil vika

"Olin tänään kuntosalilla ja tein ihan tosi monta jalkakyykkyä". "Ah, ihana olo rankan treenin jälkeen".

Tunnustan. Voisi olla suoraan mun tilapäivityksestäni. Ei jaksa aina valittaakkaan, niin pakko hehkuttaa, semmosta se nyt vaan on :D Eihän se tietenkään ole uutinen, eikä varsinkaan kiinnosta ketään.
Kun on niin kiirekkin koko ajan. Veikkaan ettei monikaan jaksanut lukea näin pitkälle, siis niistä muutamista jotka jaksoivat silmänsä tähän tekstiin laskea.

Taidan katsoa kahvakuulaa nyt sillä silmällä, jos vaikka heluttelis sitä. Kun ei (valivali) nyt päässyt sitä hauistreeniäkään tekemään, joten toistaiseksi tämä ei ole syntini:

4. Kosketa mun hauista

Jonne poseeraa kylpyhuoneessa peilin edessä ja pullistaa komeaa hauistaan. Eihän sitä voi olla kehumatta!

Heh. Senkin aika tulee, sitten kun haukkari on niin hieno että kehtaa esitellä, eli tätä tahtia ei ehkä ikinä ;)

"mutta minä olen ja elän ja hengitän"

Viikonloppu oli ja meni.
Mikä lie, kun Kotiteollisuus on tänään sanoittanut päivääni. En tosin kuunnellut muuten kuin ajatuksissani. Eskapismia harrastin kyllä monella muulla sekalaisella kappalevalikoimalla.
No mutta minähän olen, elän ja hengitän kuitenkin. On koko viikko taas aikaa tehdä ihan omia juttuja, kun puoliso on iltavuorossa. Aion heittäytyä aivan villiksi ja syön valkosipulia. Jeah. Se kun on niin pahanhajuista ettei mahduta edes samaan sänkyyn, ja minähän olen jo unilla kun se toinen yrittää nukkumista siinä käryssä... Herneitä jo söinkin, voi olla että pierettääkin. Jos parit kananmunat vielä vetäis?
Mä olen aika sika naiseksi. Tiedostan sen itsekin. Jätän likaisia sukkia, ym. vaatetta ympäriinsä. Sohville, lattialle, pöydälle (no ei nyt sentään)... En juurikaan siivoa, minkä jokainen meillä yllätysvieraillut on kyllä huomannut. Vähintään tunnin varoitusaika ois ihan jees.
Mä vihaan imuria. Ihan tosissani. En varmasti ole helppo puoliso, ihme kun se sietää minua.
Meikkaan kyllä, ja kynsiä lakkaan. Likaisella tukalla en mene yhtään mihinkään, paitsi suihkuun. Jossa käytän aika paljon lämmintä (=kuumaa) vettä. Sikamaista. Ei tuu arvostusta. Teen vapaa-ajalla juttuja mistä itse tykkään.
Kiitos ja anteeks. Yritän parantaa tapani, joskus.

Vähälle aikaa olen lukenut paristakin blogista kun naiset kantavat kilonsa ylpeydellä. Se on hyvä. Ei mun mielestä ole mitään väärää olla "iso", jos itse tykkää olla kehossaan. Yksi kirjoitti entisen poikaystävän sanoneen että "pitäisikö meidän tehdä jotain sun mahalle, halut menee". Siis haloo?! Mistä tuommosia urpoja riittää? Huhhuh.
Mä olen ns. skinnyfat. Melkein alipainoinen lihakseton löllömaha. Menee itseltä halut. Ei asiat niin huonosti ole, etteikö niitä voisi parantaa.

Eikä asiat niin huonosti ole, löllö on mutta ei välitetä siitä- kyllä se siitä sulaa.
Silläpä tein tänäänkin jotain mistä tykkään ihan hulluna. Takajalkajumpan salilla. Prässissä oli kevyesti vain 130kg, ja 4x10 sainkin hyvän pumpin aikaiseksi. Maksimipainoja en ole edes yrittänyt, varmaankin menisi triplasti oma paino, ehkä jopa ylikin. Maksimiin tarvitsen kaverin, ei sellaista yksin uskalla koittaa. Onhan salilla sitä porukkaa, mutku en mä niitä tunne. Nooh, mikäs kiire tässä on. Kevväämmällä sitte niitä mahottoman isoja painoja.
Huomenna teen taas jotain mistä tykkään. Siis sen jälkeen kun olen syönyt valkosipulia. Jos jaksan niin dippailen vaikka Eikan aiheuttaman sähkökatkon aikana askartelemani sytykeruusut valmiiksi. Jos en jaksa, niin en dippaile. Aina voi vetästä vaikka pikku päikkärit :)
Tässä kirjoittamisen ohessa olen kuunnellut Kotiteollisuutta ihan urakalla. Hyvältä kuulostaa. Taidan lisätä sekalaiselle listalle muutaman biisin. Tämä musiikin huudattaminen on yksi niitä hienouksia mitä voi tehdä omien juttujen viikolla.

"Jos sanon, ett taivas on musta

se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja

jos sanon, ett maailma ei pyöri

se ei silloin pyöri, jumalauta"

Niih.

Kipuilua

Heräsin yöllä tunnin välein jomottavaan hammaskipuun. Istuminen muka helpotti kipua hetkeksi, ja mietin että auttaisiko itku. En koittanut, kun totesin ettei se mittän auta kuitenkaan. Oli siinä sitten aamulla todella levännyt olo... not. Hermosärky astui kuvaan aamupäivällä ja minä menin liki toimintakyvyttömäksi.
Niin mulle käy aina, ihan sama mikä on vaiva. Olen mieluiten ihan hiljaa liikkumatta.
Sain ajan päivystykseen, ne pari tuntia olivat aika pitkä aika odotella. Olisi toki voinut olla huonomminkin, eli aika olisi voinut jäädä saamatta.
Sain siis juurihoitoa. Hampaaseen josta paikattiin iso reikä pari vuotta sitten, ja sekin oli niin suuri koska hammashoitolassa ei ollut resursseja hoitaa kivutointa hammasta. Niin väärin, tunnetusti kun mun hampaaseeni koskee, tarvitsee se jo juurihoitoa. On se kumma, -eikä ollut ees eka kerta- kun jo kerran "hoidettu" pitää hoitaa uudestaan ja ns. loppuun asti. Ensimmäisen juurihoitoni sain sen päivän aamuna jolloin laitoimme mummun hautaan, puudutus lakkasi juuri sopivasti ennen kirkkoon menoa. Eikä siinäkään hampaassa ollut alunperin kun ihan pieni lohkeama, jonka lääkäri "korjasi".
Ainoat plussat tällä kertaa on kivunlievitys, joka seuraa veristä kidutusta. Ja se, että hammaslääkäri oli ajoissa.

Ei juurihoito oikeasti ole niin kamalaa mitä pelotellaan. Mutta minäpä en olekkaan hammaslääkärikammoinen. Joo tuli verta ja vihloikin vähän, mitä sitte? Kauheinta hammaslääkäriin menossa on pelko puudutuspiikistä, siis siitä ohuesta neulasta mikä joskus tuntuu rutisevan leukaperissä (YÄK!). Tällä kertaa sekin homma meni aivan valtava ihanasti, ei rutissut, eikä aine tuntunut pahalta levitessään. Ja puutui! Onneksi. Ai kamala miltä se mahtaisi tuntua ilman...! Näin kolmen tunnin jälkeenkin puoli naamaa on puuduksissa.
Kuinkahan arka mun leukaperäni mahtaa olla kun vaikutus lakkaa?

Aion lääkitä päätäni tänään punaviinillä, taidan yrittää nauramista myös vähäsen :)

Mukavaa viikonloppua ihmiset!

Voihan väsymys

Tämä pimeä aika tekee minusta zombien. Voisin ihan helposti alkaa talviunille. Aamulla herätessä väsyttää, väsyttää koko aamun kahvitaukoon asti. Sitten torkututtaa ruokkikselle asti, jonka jälkeen voisi ottaa "nokkaunet" (niinkuin mummu tapasi sanoa). Töiden jälkeen päikkärit, kauneus unet (onko se yhdyssana??) ja niin edelleen.
Eilen(kin) oli "ei oikein lähe" -päivä. En saanut töissä aikaiseksi juuri mitään, vaikka yritin. Kävin salilla tekemässä laiskasti takajalkoja ja vähän vatsoja, kun ei oikein lähtenyt sekään homma kulkemaan. En ees kehtaa kertoa mitä tein, kun alkaa harmittamaan itseä. Näin siellä kuitenkin kavereita ja jalkojen tuntemuksista päätellen ei se ihan totaalisesti hukkaan mennyt muutenkaan. Pitäisi varmaan välillä katsoa taas pari Nyyssölän Gymlogia (totally, dyyyd!), jos vaikka sais vähän lisää vauhtia tähän harmaaseen olemukseen.

Vastasin hetki sitten kyselyyn unelmatyöstä, sain pohdinnan jälkeen sanottua jotain, vaikkakaan en mitään järkevää. Kun taitaa aivot olla unilla. En vaan keksi mitä se voisi olla! Viimeisimmässä postauksessani kerroinkin että ei työni ole unelmatyö, mutta työtä kuitenkin. Ei ilmankaan voi olla. Olenhan monesti ääneen sanonut että lähden heti kun löydän jotain parempaa. Selaan kyllä avoimet työpaikat ja haaveilen vaikka mistä, mutta oikeasti en tee yhtään mitään sille että asia etenisi. Mitäköhän logia siihen käyttäis? Harmaata on.
Toisaalta tykkäisin vaikka parturin työstä, siis sellaisesta missä sais tehä ihmisten tukalle mitä ite haluaa. Ois porukalla vissiin tyylikkäät päät. Finnien puristelua, mun ehdoton perversio on mustapäiden puristelu! Siis oikeesti. Koostumuksista tarinaa joskus toiste... Askartelu on kivaa, ja piirtäminen, mutta en tiedä jaksaisinko kuitenkaan kuunnella kiljuvia lapsia kovin montaa tuntia. Maalari? Muurari? Duunari mä jo olenkin. Hyvä palkka on ehdottomasti plussaa, mutta mistä semmosta saa? Rikas ois aika hyvä ammatti. Joutais vaikka nukkua koko talven, heräis vaan välillä vähän tuhlaamaan.
No joo, laitan äskettäin valmistuneet sukat jalkaan ja jalostan vielä hieman ajatusta. Auttaisko päikkärit...?

Neulominen virkistää väsynyttä mieltä tehokkasti
Lanka on Novitan Puro Batik

Einon jälkimainingit

Aamulla ensimmäisenä Facebookissa osui silmään toivotus "Tee tästä päivästä itsellesi mieluisa". Helppo homma?
Tänään on ollut paljon puhetta sähköstä ja sen puuttumisesta. Kauanko kenelläkin on sähkökatko kestänyt, joillakin ei ole sähköä vieläkään.
Työpäivää meni aika tasan 10min ilman puhetta aiheesta.
Itse en ollut tietoinen Einosta ennekuin jälkikäteen. Kun ei tullut seurattua uutisia. Pari mäntyäkin tuosta "nurkilta" on kaatunut. Ihmettelin vaan sunnuntaina aamulla koiralle ääneen ettei meillä ole sähköä. Ensin ajattelin että onko lasku maksamatta, sitten menin Facebookin ja totesin että aika monella muullakin on samainen ongelma. Siinä se päivä meni pimennossa, en nähnyt Tanssii susien, eikäkö, tähtien, vai minkä kanssa se nyt oli... oli mikä oli, en nähnyt mitään muutakaan. Iltakin meni kynttilän valossa peiton alla, kun palelsi niin pirusti. Yritin tehdä ristikkoa, piirtää, askartelin parit sytykeruusut ja tylsistyin.
Eino ärsytti minua. Jo yläasteella. Piti tehdä esitelmä ja minulle osui Eino Leino. En osaa vieläkään kertoa ihmisestä mitään, kun ei se silloin kiinnostanut. Elävässä elämässä en tietääkseni tunne yhtään Einoa. Tai no, tunsin Eikan ja sekin vaan v*ttuili mulle.
Eino esti minua päivittämästä blogiakin, kun olin aikeissa laittaa kuvaa mun rumista geelikynsistäni.

                                              (tässä ne rumat geelikynnet)

Tänään aamulla meillä oli jo sähköt, yllätys sinänsä. Tapsan jälkimainingeissa oltiin sähköttä 2,5 vuorokautta ja siihen olin orientoitunut nytkin. Tänään pakenin taas maailmaa nappikuulokkeiden taakse. Pystyn keskittymään tekemiseen paljon paremmin, kun ei tarvitse kuunnella niin tarkkaan sitä kaikkea suhinaa ja muuta meteliä mitä työ tuottaa.
Töissä sain ladattua "älylaitteeni" niin, että tylsästi sain Spotifystä ihan omaa musiikkia. Moni onkin FB:ssa nähnyt sen angstin minkä radion puuttuminen "älylaitteestani" aiheuttaa minussa. Ei siitä enempää.
Oli yllättävän hyvä päivä maanantaiksi. Työkaverikin ajatteli että mulla on kiukkupäivä ja kävi piristämässä koiranpennun kuvalla. Ihana.
Työ on yksi niistä inhokkiaiheista, mikä ei juurikaan ketään kiinnosta. Silti siitä on aina puhetta. En erityisemmin nauti työstäni, mutta ei se nyt niin kamalaa ole mitä kylillä puhutaan. En ymmärrä niitä ihmisiä jotka ihmettelevät "kuinka te pystytte olemaan siellä". No eihän se mikään unelmien työ ole, mutta työtä kuitenkin. Toiset tykkää kosketella vieraiden ihmisten päätä, toiset suuta. Minä olen ystävät perusduunari ja koskettelen kangasta. Olen tehnyt sitä jo useamman vuoden.
Tein samassa tehtaassa työssäoppimisetkin. Kysyin silloin moneltakin kauanko ovat ollet siellä töissä. Yksi kertoi ollensa 30 vuotta. En ymmärtäny ja hän vastasi: "Mun kaikki kaverit on täällä". Muutama näistä kavereistä on tehneet samaa duunia jo 40 vuotta. Aika kova homma, ranteet paukkuu ja olkapäät naksaa. Ne korjataan ja homma jatkuu. Minun työkaverini on suurin osa sen ikäisiä että voisivat helposti olla mun äitejä. Ovatkin äitejä, monet minun kavereilleni. Ei haittaa minua. On meillä silti paljon naurua kaiken vakavankin keskellä. Siellä voi huomata että ikä on vain numero. Kyllä työkaverit tekee työpäivästä paljon paremman!
Taidan olla tänään itselleni armollinen ja kömmin sohvalle töllön ääreen torkkumaan. Huomenna uudet kujeet!

Tässä se nyt sitten on. Mun blogi. Pelottaa että joku lukee tätä, toisaalta pelottaa ettei kukaan lue. Onhan netti pullollaan näitä blogeja, eikä minulla ole yhtä tiettyä aihetta tälle kirjoittamiselle.
Sain tänään valmiksi geelikynnet, otin niistä kuvatkin mutta en saanut ladattua niitä koneelle vielä.
Sitä se mun elämä on. Monta juttua saan aloitettua, mutta valmiksi saaminen kestää :)
Kävin kuntosalillakin. Etureisiin vähän pumppia, ihan parasta. Siis se olo mikä siitä tulee, kun lihasta sopivasti kiristää.
Salilla käyn 2-4 kertaa viikossa. Tarkkaa ohjelmaa minulla ei ole (köyhä kun olen), joten siksi tuo liukuma käyntikerroissa. Kehon tuntemukset ja jaksaminen yleensäkkin määrää sen mitä teen ja paljonko teen.
Treenaan kyllä tosissani, mutta en vakavissani. Aivan kuten Kukka Laakso sanoi viimeisimmässä Olivia-lehdessä (12/13 jolukuu). "Ei neuloessakaan tarvitse koko ajan keskittyä lopputulokseen vaan itse tekemiseen. Siitä tulee villapaita sitten joskus." Niinpä.
"Lihasbuumi" on mun mielestä aivan kammottava sana. Kieltäydyn kuulumasta tuohon "buumiin" vaikka tämä mun kuntosaliharrastukseni osuukin juuri tähän aikaan.
Alkoi jossain vaiheessa vaan kyllästyttää vyötäröllä löllyvä makkara ja olemattoman kapeat jalat. Kropan painopisteet niin oudot ettei sopivia vaatteita tällaiselle hassunmuotoiselle "pygmille" meinannut löytyä mistään. Tekemistä tässä kropassa on vielä paljon.
Noh, "se on villapaita sitten joskus". Ja minullahan on aikaa niin kauan kun on terveyttä ja henki pihisee :)