Kiitos ei ole kirosana

Facebookissa joku tovi sitten kiersi kiitollisuushaaste. Ihan kiva idea joo, miettiä viisi kiitollisuuden aihetta päivässä. Itse en ole tähän haasteeseen osallistunut, koska kukaan ei haastanut. Liekkö pitävät minua sen sortin pessimistinä ettei kiitollisuuden aiheeni kiinnosta... ;)

Minun lähipiirissäni on parikin kärkästä tyyppiä. Ei siinä mitään väärää ole että tuo julki sen mikä on väärin, päinvastoin. Ei tämä maailma hiljaa murjottamalla parane. Murjottaa, tai metelöi, kiittämättömyys on piirre jota on hyvin vaikea sietää.

Kiittämättömyys.

Mikä siinä on niin hankalaa? Sanoa kiitos. Minulle on jo lapsena opetettu että tietyistä asioista kiitetään. Aina pöydästä noustessa, kun saadaan jotain, kohteliaisuudesta kiitetään... noin  niinkuin esimerkiksi, ihan perusjuttuja. Olen katsonut ihmetyksestä silmät suurena kun aikuiset lapset nousevat ruokapöydästä äitiään kiittämättä, vaikka tämä on nähnyt vaivaa valmistaakseen aterian.

Tämä ihmistyyppi vaan metelöi omaa tarvettaan. Kustantaa tarpeensa muilla, eikä muista, tai tajua olla kiitollinen. Ei osaa sanoa kiitos. Esimerkin voin kertoa muutaman viikon takaa.
Kaverukset perus juopottelu reissulla.

Kaverusten saavutettua tietty humalan aste, pääsi tämän toisen kiittämättömän suusta sanat "minne se nyt meni? se lupas tarjota mulle..." Ja kun tarjoaja saapui paikalle, tämä kiittämätön oli heti vaatimassa juomaansa -eikä todellakaan kiittänyt. Hän itse ei koskaan kaverilleen tarjoa.
Kai se on sitä, että on oppinut liian helppoon elämään?

"Kun sen menettää, ymmärtää sen arvon". Mistä sinä et haluaisi luopua? Isästä ja äidistä, ystävistä? Mitä sitten kun niitä ei enää ole? Sano rakkaimillesi että rakastat, ja ole kiitollinen vastarakkaudesta. Koska ethän voi tietää onko heitä enää huomenna.

On syytä olla kiitollinen arkisistakin asioista. Kun on ollut sähköttä sähkölämmitteisessä talossa, ymmärtää olla kiitollinen sähköstä. Vaikka se onkin niin kovin kallista.

Minä olen kiitollisuuden velassa monelle ihmiselle. Vaikeimpien hetkien avusta, ongelmieni ratkaisuista. En halua olla taakkana muille, en halua olla rasitteena. Tässä hetkessä voi vain olla kiitollinen saamastani avusta. En varmasti unohda. Uskon että karma pitää huolen siitä että antamasi hyvä tulee monin kertaisena takaisin. Tai vaihtoehtoisesti kiittämättömyys kostautuu.

Joulu on tulossa.

Jos olet ollut kiltti lapsi (tontut ovat kurkkineet ikkunan takana) ja saat lahoja, on lahjan antaja ajatellut sinun olevan sen arvoinen. Muista kiittää. Minun antamani lahjat ei rahallisesti ole kovinkaan arvokkaita, mutta toivottavasti silti ilahduttaa saajaa. Siskoni on kutsunut minut jouluksi kotiinsa, se on joulun paras lahja.

Tänään olen kiitollinen uunista leijailevan valkosipulin tuoksusta, ja eilisen jalka-pepputreenin aiheuttaman gluteus maximuksen tuntemuksista :)

-Elämästä kiitollinen Misu-

Varmaa on vain epävarma

Yritin leipoa kakun. Se tyssäsi heti alkumetreillä vuoan pohjan puuttumiseen. Käänsin koko keittiön ympäri - ei missään. Masennuin. Kun en edes kakkua saa tehtyä. Murjotin muutaman tunnin ja lopulta työnsin taikinan kattilaan ja kattilan uuniin.

Tältä se sitten näytti

Ja tältä sen olisi pitänyt näyttää...

Kakkuepisodi kuvastaa hienosti viimeaikaisia yrityksiäni tehdä yhtään mitään. Ei vaan lähe.
Salilla en ole päässyt käymään kunnolla. Flunssa on vaivannut viikosta toiseen, välillä muka paranin, ilmeisesti vain siksi että voisin sairastua uudelleen. Heti kun tuntui että ilma alkoi kulkemaan vähän paremmin lähdin salille. Huono valinta. Vajaakuntoinen on vajaakuntoinen. Ei silloin pysty treenaamaan täysillä. Tätä huonoa treenaamista on siis jatkunut reilun kuukauden jo. Ja se vähäinen mitä salilla tulee käytyä, tekee minut kipeäksi, tietenkin.

Työkuviot stressaa. Väsyttää. Lyhennettyä työviikkoa on riittänyt liki koko vuoden. Rahallisesti siinä takkiin ottaa. Työnjohtaja huomauttelee tehoista, stressaa lisää. Minä pyysin irtisanomista.
Kun kerta irtisanomisia tulee, niin miksen lähtisi?
Mol.fi ja muut vastaavat sivustot ovat olleet ahkerassa käytössä. Aika minimaalinen tarjonta tämän sortin käsityöläiselle. Lähimmät pari paikkaa oli Tampereella ja Turussa, maantieteellisesti hieman vinossa minun olinpaikkaani nähden. Hain silti, koska miksen lähtisi?
Laskupino sen kun kasvaa vaan.

On saavuttu pisteeseen jossa mikään ei ole varmaa.

"Asuntomarkkinoita lamauttaa nyt ostajien pelokkuus" Näin sanoo kiinteistönvälittäjät mm. lehdessä Ilkka. Minulla on täällä talo joka on kiva talo, eikä mikään kallis edes. Se kieltämättä hieman hidastaa lähtemistäni, kun muita pelottaa.
Toinen mikä lamauttaa, on YT-neuvottelut. Kuinka voit olla tuottava ja tehokas, kun tiedostat että tätä ei välttämättä enää puolen vuoden päästä ole? (omassa tapauksessani tiedän varmuudella etten enää tee ensi kesänä sitä mitä nyt teen) Tässä lama-sumassa pitää keskittyä siihen, ettei lamaannu itse.

Milloin sinä viimeksi olet pysähtynyt elämässäsi? Onko kaikki hyvin?
Juuri nyt aion ottaa rentouttavan kuuman suihkun, koska väsyneenä en voi tehdä millekkään mitään. Ja miksi pitäisikään?
Huomenna on uusi päivä, jos luoja suo.

-Misu-

än- "YYteet" -nyt! YT-neuvottelut lieveilmiöineen

Meilläkin on käynnissä aikakauden tyypillinen Suomalainen muotituote, YT-neuvottelut. Tuotantoa uudelleenjärjestetetään ja irtisanomisia on tulossa.  Mitä tuntee perusduunari kun uutisia kerrotaan?

Epävarmuutta? Vihaa? Kiukkua? Kateutta?

Epätoivoa? Häpeää?

Luultavasti koko laaja tunneskaala on aistittavissa. Paniikki iskee. Hätäisimmät ovat työnjohdon kimpussa kehumassa itseään jotta säilyttäisi paikkansa tulevaisuudessakin. Se on sotaa jossa kaikki on sallittua. Työkaveria saa mollata selän takana niin paljon kuin jaksaa.

Tullaan kipeänä töihin, ettei nyt vaan saikkuilun takia tulisi kenkää.

Kytätään työkaveria, milloin kukakin käy vessassa, montako röökiä palaa, tai kuinka usein katsoo kännykkää. Ja muistetaan tiedottaa havainnot työnjohtajalle (joka itsekin on irtisanottavien pienessä piirissä). Stressihän sellaisesta tulee.

Monen mielessä pyörii kysymys: Olenko minä yksi irtisanottavista? On hoidettavana lapset ja asuntolaina. Vaikka kuinka saisi ansiosidonnaista, tiukille vetää. Säästäminen alkaa.

Mol.fi tulee tutuksi. Mistä uutta työtä, jos entinen loppuu?

Kun tulet irtisanotuksi, Et ehkä ollut tuotannon uudelleen järjestelyn jälkeen tarpeellinen. Liian hidas? Liian vanha? Liian nuori? Liian äänekäs? Vai eikö naama vain miellyttänyt?

Itsensä syyttely on turhaa. Mitään et olisi voinut enää tehdä paremmin.

Entäs ne, jotka jäävät töihin? Ovat onnellisia? Ikävöivät lähtenyttä työkaveria? Kiireisiä? Tulevaisuus on turvattu. Vähäksi aikaa. Ehkä törmää kaupassa entiseen työkaveriin ja joutuu kuuntelemaan katkeraa selostusta työttömän elämästä? Tai sitten tuntee kateutta entisen työkaverin uudesta työstä.

Meidän YT-neuvottelut on kesken. Tunnelma on odottava. Itse haluaisin ajatella että yhden aikakauden loppu on uuden alku. Kyllä kunnon köyhyys kehittää mielikuvitusta. Vanhasta kulahtaneesta villapaidasta voi neuloa vaikka villasukat.

Koittakaa toverit jaksaa. Asioilla on tapana järjestyä.

Peace.