Aurinko paistaa ja minä olen kömpinyt piilostani taas blogin ääreen. Ihanaa kun tulee kesä.
Tässä pitkän tauon aikana olen opiskellut edelleen ahkerasti, olin monta viikkoa työssäoppimassa ja suoritin ensimmäisen näytön.
 |
| Kukkahattutäti ottaa kantaa (kuva Elisa Vääräniemi) |
Opiskelu onkin vienyt niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt kuin miettiä blogia muuten kuin ajatuksella "ensi viikolla" kirjoitan. On niitä viikkoja vierähtänyt useampi. On pitänyt elää muuta elämää kuin blogielämää.
Isäni kuoli marraskuussa, sohva hajosi ja koira on sairastanut korviaan. Minä käyn edellen salilla.
Isästä tuli kasa tuhkaa ja se meni maahan. Uusi sohva on toisen vanha sohva. Koiran korvat on putsattu ja tulehdus rauhottui ruokavalion muutoksella. Minä olen sama vanha ryppyisemmällä naamalla, minä vanhenin.
Elämä on.
Mietin asioita joita on helppo pitää itsestäänselvyyksinä. Niinkuin terveys.
Olen seurannut Facebookissa vanhan tutun elämää harvinaisen munuaissyövän kanssa. Kyseessä ei ole mikään mummo, vaan nuori nainen. Pienen pojan äiti. Tauti on harvinainen, krooninen, eikä siitä voi parantua. Siihen ei sytostaatit tai sädetys tehoa. Syövän estolääkityksen sivuvaikutuksena on tullut epilepsia ja kävelykyky on mennyt. Ihan varmasti elämänlaatu heikkenee. En voi muuta kuin toivottaa onnea ja olla kiitollinen että hän jakaa elämäänsä syövän kanssa.
Toisaalta luin atooppisesta ihottumasta. Tyttö ei voi pitää hihatonta paitaa, koska kaverit sanovat hänen käsivarsiensa olen "karmeat". Kutiseva iho tekee hulluksi ja itsensä pystyy raapimaan vereslihalle. Ihmiset sanovat ettei saisi valittaa, koska "sinulla on vain atopia".
Terveys on itsestäänselvyys. Ei kukaan lähtökohtaisesti ajattele sairastuvansa syöpään tai atopiaan. Maailmassa on hirvittävä määrä toinen toistaa karmeampia tauteja. Ei ole sen naapurin Seijan asia sanoa mistä saa valittaa ja mistä ei. Hollannissa 2014 nuori nainen sai eutanasian tinnituksen takia.
Minä tiedostin elämän rajallisuuden kauan sitten. Siksi minä värjään tukkani pinkiksi, koska minä voin tehdä niin. Teen kyykkyjä salilla, koska mä voin. Elämä saattaa olla oletettua lyhyempi. Huomenna saatan joutua autokolariin ja halvaantua. En minä oikeasti harrasta moista katastrofiajattelua koko ajan, mutta on se tarpeellista aina välillä. Koska terveys voi mennä milloin vaan.
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa
Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani
Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla.
Potkitaan menemään niin pitkään kuin pystytään.
Namaste.
 |
| Suklaata ja pinkki tukka. Koska mä voin. |
