Jyrki, Jyrki, älä tyrki.

...tee joskus miehen työ. Blogihiljaisuus on ollut pitkä. Ei ole huvittanut, ei ole ollut mitään sanottavaa. Tai on ollut, muttei mitään järkevää. Hallitus teki budjetin, ärsytti. Köyhät kyykkyyn. Ei muuta sanottavaa. Paitsi se, please, äänestäkää paremmin seuraavissa vaaleissa.

Olen kadottanut itsestäni sen hauskan sarkastisen tavan katsella maailmaa. Ei jaksaisi aina valittaa, joten tiivistettynä päivän lause on v*ttu mitä p*skaa. Rahat on loppu, ei kai siinä sen kummempaa. Niin on varmasti monella muullakin. Olisin halunnut mennä salille, mutta ei ole bensaa tankissa niin paljoa että pääsisi koko viikon töihin ja salille. Työn ja salin välimatka noin 40km. Eli jos menen aamulla töihin ja illalla salille, josta palaan kotiin, on kilometrejä tullut mittariin öbaut 90. Tulee siinä sivussa harrastukselle hintaa (ja työn kannattavuus vähenee). Olin viimeviikolla niin innoissani, kun jaksoin tehdä prässiä 160kg 3x10 ja palauduin siitä yllättävän nopeasti. Tänään olisi ollut taas jalkapäivä, lisää painoa prässiin, vaan onhan päivä vielä huomennakin. Ai niin, ei ole sitä bensaa.

Valivali.

Treenejä kaivatessa pakko mainostaa: maailman parhaat treenisukat.

Ulkona sataa taas lunta. Just nyt. Maaliskuun viimeisenä päivänä. Kai se on normaalia, vuodenaikaan nähden, vaikka ulkona näyttääkin suurenpiiretein jo ihan vappukelille. Kappas, nyt siellä näkyy satavan jo vettä. Kelit vaihtelee nopeammin kuin ehtii silmiä räpäyttää.
Vappua mä odotan, saa taas heilua simapäissään serpentiinit kaulassa ja nakit silmillä. Satoi tai paistoi.
Nakista tuli mieleen sen yhden kansanedustajan kikkelikuvat. Some suorastaan räjähti mielipiteistä. Herra H pyysi julkisesti anteeksi, kai se vaatii munaa? Siitä muijasta en tiedä. Sai varmaan mitä halusikin. Minua ei herra H:n kikkelikuvat kiinnosta. Tai sen muijan motiivit. Melkein käy sääliksi miestä, on koko kansan narri, halusi tai ei. En ole hänen politiikkaansakaan tutustunut, paitsi sen verran mitä salilla kuulee. Meidän ainoat yhdistävät tekijät on sama verotuskunta ja kuntosali. Toisinaan kuntosali on politiikan kiihkeä areena, riippuen onko fanclub paikalla vai ei. Kai se kansanedustajien palkankorotus on perusteltu, kun joutuu jauhamaan politiikkaa treenaamisen ohessa, halusi tai ei.

Toista se on meillä perusduunareilla. Joudutaan pienellä palkalla kuuntelemaan kaikenmaailman jargonia, halutaan tai ei. Maksetaan mukisematta kaikki ne verot mitä J Käteinen keksii köyhien kiusaksi paremman huomisen toivossa. (?) Turpa kiinni ja töihin hajoilemaan. No ei vaan, on meillä töissä välillä ihan kivaakin. Nyt kun viimein sain päivitettyä Spotifyn takaisin Freestä Premiumiin, sain taas päivästä paremmin otetta, on aivan holtiton olo, jos ei voi itse edes päättää mitä kuuntelee ja missä järjestyksessä! Minulla onkin hyvä kattaus vain hyvää musiikkia, ilman mainoksia.

Työkaverit, päivän piristäjät :)

                      Huomenna, I hope, Lets pamp ap sam airon nau, Oukei!

Viina on viisasten juoma

Ystäväni kuningas Alkoholi kyykytti Misua viikonloppuna Team-talvipäivillä 1-0. En voi kun ihmetellä mitä järkevälle ihmiselle taas tapahtui? Tiedän kyllä rajani ja silti paukkui yli ihan reippaasti. Sinänsä mitään kamalaa ei ole tapahtunut, mitä nyt vähän meni muisti ja useat kompuroinnista muistuttavat mustelmat koristavat kroppaa. Otin vauhtia naulakosta ja sillai. En sammunut tai oksennellut. Silti on morkkis ja hävettää. Tässä mä mutustan karkkia, ja täten ruokin morkkiksen kiertoa. Huomenna saatan masentua siitä että mun karkittomuutenikin karahti karille ylpeyden mukana. Väitän etten juo enää ikinä. 
Ymmärrän että kiskaisin sellaiset umpitunnelit kuin puolisoni usein kiskoo. En muistanut juoda vettä. Hän tosin tällä kertaa toisaalla vastoin tavallista tapaansa oli ollut ihan siivosti. Selvisi ilman muiden avustusta.
Toisinaan yhteisillä ryyppyreissuilla saan käyttää paljon energiaa hänen herättelyynsä, joskus on ollut lähellä etten ole soittanut ambulanssia/poliisia kun ei vaan saa hereille vaikka sormet on suurinpiirtein rystystä myöten kylkiluun välissä... Nyt olin itse muille vaivaksi (kiitos Tiina), kun ei ilman taluttelua meinannut pysyä pystyssä. Aivan käsittämätöntä.
Mietin että olenko minä syy miksi puolisoni vetää liki aina koomat? Kävikö minulle köpelösti kun tiesin ettei tarvitse huolehtia muista?

Viime kesänä kävin selvinpäin Traktorijazzeilla Viitasaaren Suovanlahdella. On muuten tosi hyvä maalaisfestari keskellä  maalaismaisemaa. Ajattelin että ei kukaan huomaa että olen selvinpäin. Luulin väärin. Sain tuntemattomilta aika suoraa palautetta ihan vain olemuksestani. Viina on viisasten juoma. Eikäkö, totuus tulee lapsen ja humalaisen suusta, vai miten se nyt meni.

Minulla on trauma alkoholista jo lapsuudesta. Tästä kirjoitin sivuavasti jouluna. Kerran löysin miehen ojasta, isäni. Minulla paloi käämi ja soitin poliisit, sittemmin mietin miksen vain antanut viedä putkaan asti. Joku kerta tämä oli käynyt keskustelua rehtorin kanssa baaritiskillä mun koulumenestyksestäni. Ei tainnut tulla reksillekkään mieleen ettei se ole oikea paikka asian puimiseen. Yksi kerta on jäänyt mieleen erityisesti. Ukko makasi selällään eteisen lattialla silmät auki. Tarinat sijoittuvat aikaan jolloin olin yläasteella. Tulimme pikkusiskoni kanssa kotiin kylältä ja sinä se makasi. Sanoin siskolleni että onkohan tuo kuollut. En uskaltanut koskea. Sisar koitti varovasti ja vastauksena oli liikahtelua ja äninää. Siihen se jäi eteiseen makaamaan. Minä menin yöksi poikaystävälle, sisko taisi jäädä keskenään kotiin sen kanssa. Nämä on vain pari tarinaa niiden satojen joukossa, ja on lähinnä syy sille miksi en hirveästi ole yhteydessä isäni kanssa. En edes tiedä onko hengissä. Toisaalta tässä mielentilassa en ala ottaa asiasta selvää, on itselläkin jotain selvittämistä itselle tässä.
Tieto lisää tuskaa, enkä oikeastaan halua tietää. Puhun nyt omasta käytöksestäni. En juurikaan pidä humalaisesta itsestäni. Ja mitä tästä opimme? Tuskin mitään. Loppukuusta on taas sokka irti, on juhlan paikka. Syntymäpäivät. Sopii toivoa ettei ylilyöntejä ole luvassa. Mietin jopa kuskiksi alkamista. Sitten muistin että selväpäinen minä pistän humalaista kansaa silmään liian räikeästi. Täytyy koittaa löytää balanssi, minun ja muiden.