Notkea kuin rautakanki: tie ite-naisen kehonhuoltovinkit

Minun kehoni jäykistyi rautakangeksi. Sattuu. Epäilin syyksi liiallista makaamista. Huonoa patjaa. Tai liian vähäistä venyttelyä. Huonoa kehonhallintaa. Älypuhelimen pitelemistä. Käsitöitä. Epäilemättä näistä kaikista syntyy yhteisvaikutuksessa aika hyvä jumi. Tillasin ajan hierontaan. Olihan tuo jo aikakin!

Satoja selfieitä, koiran kanssa tai ilman. Kuvien muokkausta.
Ei ihme että keho oireilee.

Hieronta on tulevana lauantaina. En uskaltanut ottaa hierontaa huomiselle koska kävin tänään kuntosalilla tekemässä tyngän selkätreenin. Tynkä siksi, kun ei pysty vasemmalla kädellä puristamaan. Ja kun ei voi puristaa, niin treenin kuormitus ei ole tasainen. Ei mene hyöty oikeisiin paikkoihin. Eihän se mikään uusi ongelma ole. Staattinen työ sen on aiheuttanut. Huonoina päivinä etusormen ja peukalon pihtiotteen tekeminen oli lähes mahdotonta.
Olen pian ollut neljä viikkoa kesälomalla ja käsi on ollut paremmassa kunnossa. Heti kun on tuntunut paremmalta olen virkannut ja ommellut. Pistänyt huoletta salilla menemään. Ei olisi kannattanut. Nyt mä olen superjumissa.

Ompelukaan ei tee hyvää käsille.

Lankasuorien kappaleiden leikkaaminen
on yllättävän raskasta käsille.

Joskus kauan sitten joku seuraamistani fitnessbloggareista kirjoitti kehonhuollon tärkeydestä. Jos ei huolla - ei kehity. Se on totta. Minulla lihas on "tarttunut" käsissä paremmin oikealle- kuin vasemmalle puolelle. Ei johdu pelkästään siitä että olen oikeakätinen. En tiedä onko mun selässäni isompi muskeli sitten kun ei se esim. olkapäässä näy... siksi olen alkanut lisäillä olkatreeniin myös yhden käden vipareita ristikkäistaljassa. Mutta eihän se tosiaan kehity jos ei huolla. Vasemman käden ojentaja pyrkii kramppiin monesti olka- tai rintalihastreenissä. Liekkö se jumi sitten selässä? Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.

Minä köyhä olen hieronut itseäni ovenkarmeihin. Myös pinnatuolin selkänojaan on hyvä painella selän kipupisteitä. Köyhän on pakko miettiä maksaisiko ammattilaiselle hieronnasta vai söisikö mieluummin jotain. Nyt päätin tehdä molempia. "tie ite" ei toimi enää. Minulla muka on rahaa, koska en välttämättä ole ajanut päivittäin autolla ja olen kuitenkin saanut loma-ajan palkkaa. Odotan kivuliasta sessiota. Harmi ettei siitä taida tulla vakiintunut käytäntö. Olenhan jo ensiviikon jälkeen työtön =köyhempi.

Ihan kaikesta en edelleenkään aio luopua. Käyn kuntosalilla pääasiallisesti siksi että haluan muotoa kroppaani. Niinkuin esimerkiksi lisää lihaa alakroppaan että housut istuisivat päälle. Toiseksi on ne terveydelliset syyt. Olkapääni ovat vähemmän kipeät kuin kaksi vuotta sitten. Tai no, sitä hierontaa nekin vaatisi. Onneksi niitä pystyy puristelemaan itse. Vain kiertäjäkalvosimelle puuttuu hyvä hätävarahierontatapa.
Joku aika sitten ostin rullan kehonhuoltoa varten. Ihan hyvä sillä on rullata selkää. Pitäisi ostaa toinen, sellainen matalampi jalkojen rullausta varten. Tennispallolla on hyvä hieroa pakara-alueen pienemmät lihakset. Ja venyttelen AINA treenin jälkeen.

Millä te jumituksianne hoidatte?

Suorittajien yhteiskunta

Kovaa on elämä nykyään. Ikäänkuin se olisi ollut helppoa ennenkään. Suorittamisen kohteet vaan muuttuu.

Kävin pääsykokeissa. Oppilaitokseen ajaessani ajattelin että aion nyt noudattaa niin monen fitnesstähden hokemaa mantraa; en vertaa muihin ja keskityn omaan suoritukseeni.
En osaa yhtään sanoa miten meni. Aineistotehtävässä menin jotenkin ajatuksellisesti umpeen. Luin monisteessa olevan tekstin jonka perusteella täytyi kirjoittaa "pohdiskeleva kirjoitelma". Ihan simppeli juttu, eikös? Luin toisen kerran ja kolmannen. Ihan tyhjää löi. Siinä kohtaa se iski - tyhjän paperin kauhu. Kaikki muut kirjoittaa jo ja tässä mä vielä emmin. Sain kirjoitettua muutaman lauseen ja olin itseeni pettynyt.
Aineistokokeen lisäksi oli ryhmätilanne ja haastattelu. Pääsykokeisiin kutsuttiin 200 hakijaa. Paikan saa 55. Katsotaan nyt sitten olenko varasijalla 135 vai mitä... ehkä hieman pessimistinen asenne, mutta nämä tulokset on selvillä 3.7.2015. Sama päivä kun työsuhteeni työpaikkaani lopullisesti katkeaa.

Ne oli ainoat pääsykokeet joissa kävin. En saanut edes pääsykoekutsua siihen koulutukseen mitä hain "ykkösenä". Kurjaa. Jos kokeisiin kutsutaan hakijoita kuitenkin 4 x aloituspaikat, on hakeneiden paperit olleet todella hyvät. Se todistus minkä sain 2002 on se todistus millä yritän päästä elämässä eteenpäin. Se on paperi, jonka sain silloin kun opiskelu ei ollut se kaikkein tärkein juttu. Selitä se nyt sitten pääsemättä edes pääsykokeeseen että se oli silloin ja nyt on nyt. Motivaation taso on ihan eri kuin 15 vuotta sitten.

Jos Sipilän hallituksen säästöt menee sellaisenaan käytäntöön, ei amiskan papereilla enää tulevaisuudessa haeta korkeakouluihin. Uutisia seuratessa olen vain ollut niin järkyttynyt, etten ole saanut sanottua muuta kuin että eihän tuossa ole mitään järkeä. Leikataan niiltä joilla on jo ennestäänkin vaikeuksia suoriutua elämästä tässä yhteiskunnassa. Tästä on paasattu aika monessa tuutissa väsymykseen asti, vähässä on ne ylistävät kommentit ja puolustavat äänet. En ole nähnyt tai kuullut kenenkään kehuvan kuinka on äänestänyt persuja, takinkääntäjäkeskustaa tai koksuja. Eikä ihme. Kuka nyt haluaisi tunnustaa että on oikein varastaa mummon laukun sisältö tai töniä nälkäinen taapero nurin.

Huono-osaisuus periytyy. Luin aamulla Iltalehdestä mielipiteen (linkki). Teksti väittää 1987 syntyneiden tulleen yhteiskunnalle kaikkein kalleimmaksi ikäluokaksi. "Joka neljäs on tuomittu rikoksesta. 40% on kärsinyt mielenterveyden ongelmista. Moni ei ole peruskoulujen jälkeen opiskellut yhtään mitään."
Laman runtelemat lapsiraukat.
Minä olin teini-ikäinen 1990-luvulla. Peruskoulussa ala-asteella luokallani oli 35 oppilasta. Oli siinä varmaan opettajalla hommaa saada kaikki osallistumaan. Ei minuakaan eläväistä kiinnostanut pänttääminen. Se mitä teet lapsena vaikuttaa väistämättä siihen mitä elämä on aikuisena. Kaikkien vanhemmat kun eivät ole hanakkana vaatimassa oikeutta.

Voihan vatulointikori. Kurjuutta on luvassa. Hallitus on tekemässä emämunauksen mikäli varhaiskasvatuksen ja koulutuksen leikkaukset toteutuvat. Ryhmäkoot kasvaa ja eriarvoisuus lisääntyy. Tulee taas ikäluokkia joista 30% ei osaa laskea neliöjuurta tai ei osaa muodostaa englanninkielisiä lauseita. Loppuu se illuusio maailmalla että Suomessa on laadukasta opetusta.

Rakkaat lapset: kyllä koulussa kannattaa keskittyä. Vaikka mikä olisi. Hyvät numerot on se millä pääsee elämässä vähän helpommin eteenpäin. Jos kouluista ei suoriudu yhteiskuntakelpoisia nuoria, on se aikuisten syy. Se on myöhäistä itkeä jos paska on jo housussa.