Suorittajien yhteiskunta

Kovaa on elämä nykyään. Ikäänkuin se olisi ollut helppoa ennenkään. Suorittamisen kohteet vaan muuttuu.

Kävin pääsykokeissa. Oppilaitokseen ajaessani ajattelin että aion nyt noudattaa niin monen fitnesstähden hokemaa mantraa; en vertaa muihin ja keskityn omaan suoritukseeni.
En osaa yhtään sanoa miten meni. Aineistotehtävässä menin jotenkin ajatuksellisesti umpeen. Luin monisteessa olevan tekstin jonka perusteella täytyi kirjoittaa "pohdiskeleva kirjoitelma". Ihan simppeli juttu, eikös? Luin toisen kerran ja kolmannen. Ihan tyhjää löi. Siinä kohtaa se iski - tyhjän paperin kauhu. Kaikki muut kirjoittaa jo ja tässä mä vielä emmin. Sain kirjoitettua muutaman lauseen ja olin itseeni pettynyt.
Aineistokokeen lisäksi oli ryhmätilanne ja haastattelu. Pääsykokeisiin kutsuttiin 200 hakijaa. Paikan saa 55. Katsotaan nyt sitten olenko varasijalla 135 vai mitä... ehkä hieman pessimistinen asenne, mutta nämä tulokset on selvillä 3.7.2015. Sama päivä kun työsuhteeni työpaikkaani lopullisesti katkeaa.

Ne oli ainoat pääsykokeet joissa kävin. En saanut edes pääsykoekutsua siihen koulutukseen mitä hain "ykkösenä". Kurjaa. Jos kokeisiin kutsutaan hakijoita kuitenkin 4 x aloituspaikat, on hakeneiden paperit olleet todella hyvät. Se todistus minkä sain 2002 on se todistus millä yritän päästä elämässä eteenpäin. Se on paperi, jonka sain silloin kun opiskelu ei ollut se kaikkein tärkein juttu. Selitä se nyt sitten pääsemättä edes pääsykokeeseen että se oli silloin ja nyt on nyt. Motivaation taso on ihan eri kuin 15 vuotta sitten.

Jos Sipilän hallituksen säästöt menee sellaisenaan käytäntöön, ei amiskan papereilla enää tulevaisuudessa haeta korkeakouluihin. Uutisia seuratessa olen vain ollut niin järkyttynyt, etten ole saanut sanottua muuta kuin että eihän tuossa ole mitään järkeä. Leikataan niiltä joilla on jo ennestäänkin vaikeuksia suoriutua elämästä tässä yhteiskunnassa. Tästä on paasattu aika monessa tuutissa väsymykseen asti, vähässä on ne ylistävät kommentit ja puolustavat äänet. En ole nähnyt tai kuullut kenenkään kehuvan kuinka on äänestänyt persuja, takinkääntäjäkeskustaa tai koksuja. Eikä ihme. Kuka nyt haluaisi tunnustaa että on oikein varastaa mummon laukun sisältö tai töniä nälkäinen taapero nurin.

Huono-osaisuus periytyy. Luin aamulla Iltalehdestä mielipiteen (linkki). Teksti väittää 1987 syntyneiden tulleen yhteiskunnalle kaikkein kalleimmaksi ikäluokaksi. "Joka neljäs on tuomittu rikoksesta. 40% on kärsinyt mielenterveyden ongelmista. Moni ei ole peruskoulujen jälkeen opiskellut yhtään mitään."
Laman runtelemat lapsiraukat.
Minä olin teini-ikäinen 1990-luvulla. Peruskoulussa ala-asteella luokallani oli 35 oppilasta. Oli siinä varmaan opettajalla hommaa saada kaikki osallistumaan. Ei minuakaan eläväistä kiinnostanut pänttääminen. Se mitä teet lapsena vaikuttaa väistämättä siihen mitä elämä on aikuisena. Kaikkien vanhemmat kun eivät ole hanakkana vaatimassa oikeutta.

Voihan vatulointikori. Kurjuutta on luvassa. Hallitus on tekemässä emämunauksen mikäli varhaiskasvatuksen ja koulutuksen leikkaukset toteutuvat. Ryhmäkoot kasvaa ja eriarvoisuus lisääntyy. Tulee taas ikäluokkia joista 30% ei osaa laskea neliöjuurta tai ei osaa muodostaa englanninkielisiä lauseita. Loppuu se illuusio maailmalla että Suomessa on laadukasta opetusta.

Rakkaat lapset: kyllä koulussa kannattaa keskittyä. Vaikka mikä olisi. Hyvät numerot on se millä pääsee elämässä vähän helpommin eteenpäin. Jos kouluista ei suoriudu yhteiskuntakelpoisia nuoria, on se aikuisten syy. Se on myöhäistä itkeä jos paska on jo housussa.