 |
| Tältä se sitten näytti |
Kakkuepisodi kuvastaa hienosti viimeaikaisia yrityksiäni tehdä yhtään mitään. Ei vaan lähe.
Salilla en ole päässyt käymään kunnolla. Flunssa on vaivannut viikosta toiseen, välillä muka paranin, ilmeisesti vain siksi että voisin sairastua uudelleen. Heti kun tuntui että ilma alkoi kulkemaan vähän paremmin lähdin salille. Huono valinta. Vajaakuntoinen on vajaakuntoinen. Ei silloin pysty treenaamaan täysillä. Tätä huonoa treenaamista on siis jatkunut reilun kuukauden jo. Ja se vähäinen mitä salilla tulee käytyä, tekee minut kipeäksi, tietenkin.
Työkuviot stressaa. Väsyttää. Lyhennettyä työviikkoa on riittänyt liki koko vuoden. Rahallisesti siinä takkiin ottaa. Työnjohtaja huomauttelee tehoista, stressaa lisää. Minä pyysin irtisanomista.
Kun kerta irtisanomisia tulee, niin miksen lähtisi?
Mol.fi ja muut vastaavat sivustot ovat olleet ahkerassa käytössä. Aika minimaalinen tarjonta tämän sortin käsityöläiselle. Lähimmät pari paikkaa oli Tampereella ja Turussa, maantieteellisesti hieman vinossa minun olinpaikkaani nähden. Hain silti, koska miksen lähtisi?
Laskupino sen kun kasvaa vaan.
On saavuttu pisteeseen jossa mikään ei ole varmaa.
"Asuntomarkkinoita lamauttaa nyt ostajien pelokkuus" Näin sanoo kiinteistönvälittäjät mm. lehdessä Ilkka. Minulla on täällä talo joka on kiva talo, eikä mikään kallis edes. Se kieltämättä hieman hidastaa lähtemistäni, kun muita pelottaa.
Toinen mikä lamauttaa, on YT-neuvottelut. Kuinka voit olla tuottava ja tehokas, kun tiedostat että tätä ei välttämättä enää puolen vuoden päästä ole? (omassa tapauksessani tiedän varmuudella etten enää tee ensi kesänä sitä mitä nyt teen) Tässä lama-sumassa pitää keskittyä siihen, ettei lamaannu itse.
Milloin sinä viimeksi olet pysähtynyt elämässäsi? Onko kaikki hyvin?
Juuri nyt aion ottaa rentouttavan kuuman suihkun, koska väsyneenä en voi tehdä millekkään mitään. Ja miksi pitäisikään?
Huomenna on uusi päivä, jos luoja suo.
-Misu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti