"mutta minä olen ja elän ja hengitän"

Viikonloppu oli ja meni.
Mikä lie, kun Kotiteollisuus on tänään sanoittanut päivääni. En tosin kuunnellut muuten kuin ajatuksissani. Eskapismia harrastin kyllä monella muulla sekalaisella kappalevalikoimalla.
No mutta minähän olen, elän ja hengitän kuitenkin. On koko viikko taas aikaa tehdä ihan omia juttuja, kun puoliso on iltavuorossa. Aion heittäytyä aivan villiksi ja syön valkosipulia. Jeah. Se kun on niin pahanhajuista ettei mahduta edes samaan sänkyyn, ja minähän olen jo unilla kun se toinen yrittää nukkumista siinä käryssä... Herneitä jo söinkin, voi olla että pierettääkin. Jos parit kananmunat vielä vetäis?
Mä olen aika sika naiseksi. Tiedostan sen itsekin. Jätän likaisia sukkia, ym. vaatetta ympäriinsä. Sohville, lattialle, pöydälle (no ei nyt sentään)... En juurikaan siivoa, minkä jokainen meillä yllätysvieraillut on kyllä huomannut. Vähintään tunnin varoitusaika ois ihan jees.
Mä vihaan imuria. Ihan tosissani. En varmasti ole helppo puoliso, ihme kun se sietää minua.
Meikkaan kyllä, ja kynsiä lakkaan. Likaisella tukalla en mene yhtään mihinkään, paitsi suihkuun. Jossa käytän aika paljon lämmintä (=kuumaa) vettä. Sikamaista. Ei tuu arvostusta. Teen vapaa-ajalla juttuja mistä itse tykkään.
Kiitos ja anteeks. Yritän parantaa tapani, joskus.

Vähälle aikaa olen lukenut paristakin blogista kun naiset kantavat kilonsa ylpeydellä. Se on hyvä. Ei mun mielestä ole mitään väärää olla "iso", jos itse tykkää olla kehossaan. Yksi kirjoitti entisen poikaystävän sanoneen että "pitäisikö meidän tehdä jotain sun mahalle, halut menee". Siis haloo?! Mistä tuommosia urpoja riittää? Huhhuh.
Mä olen ns. skinnyfat. Melkein alipainoinen lihakseton löllömaha. Menee itseltä halut. Ei asiat niin huonosti ole, etteikö niitä voisi parantaa.

Eikä asiat niin huonosti ole, löllö on mutta ei välitetä siitä- kyllä se siitä sulaa.
Silläpä tein tänäänkin jotain mistä tykkään ihan hulluna. Takajalkajumpan salilla. Prässissä oli kevyesti vain 130kg, ja 4x10 sainkin hyvän pumpin aikaiseksi. Maksimipainoja en ole edes yrittänyt, varmaankin menisi triplasti oma paino, ehkä jopa ylikin. Maksimiin tarvitsen kaverin, ei sellaista yksin uskalla koittaa. Onhan salilla sitä porukkaa, mutku en mä niitä tunne. Nooh, mikäs kiire tässä on. Kevväämmällä sitte niitä mahottoman isoja painoja.
Huomenna teen taas jotain mistä tykkään. Siis sen jälkeen kun olen syönyt valkosipulia. Jos jaksan niin dippailen vaikka Eikan aiheuttaman sähkökatkon aikana askartelemani sytykeruusut valmiiksi. Jos en jaksa, niin en dippaile. Aina voi vetästä vaikka pikku päikkärit :)
Tässä kirjoittamisen ohessa olen kuunnellut Kotiteollisuutta ihan urakalla. Hyvältä kuulostaa. Taidan lisätä sekalaiselle listalle muutaman biisin. Tämä musiikin huudattaminen on yksi niitä hienouksia mitä voi tehdä omien juttujen viikolla.

"Jos sanon, ett taivas on musta

se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja

jos sanon, ett maailma ei pyöri

se ei silloin pyöri, jumalauta"

Niih.