Tässä se nyt sitten on. Mun blogi. Pelottaa että joku lukee tätä, toisaalta pelottaa ettei kukaan lue. Onhan netti pullollaan näitä blogeja, eikä minulla ole yhtä tiettyä aihetta tälle kirjoittamiselle.
Sain tänään valmiksi geelikynnet, otin niistä kuvatkin mutta en saanut ladattua niitä koneelle vielä.
Sitä se mun elämä on. Monta juttua saan aloitettua, mutta valmiksi saaminen kestää :)
Kävin kuntosalillakin. Etureisiin vähän pumppia, ihan parasta. Siis se olo mikä siitä tulee, kun lihasta sopivasti kiristää.
Salilla käyn 2-4 kertaa viikossa. Tarkkaa ohjelmaa minulla ei ole (köyhä kun olen), joten siksi tuo liukuma käyntikerroissa. Kehon tuntemukset ja jaksaminen yleensäkkin määrää sen mitä teen ja paljonko teen.
Treenaan kyllä tosissani, mutta en vakavissani. Aivan kuten Kukka Laakso sanoi viimeisimmässä Olivia-lehdessä (12/13 jolukuu). "Ei neuloessakaan tarvitse koko ajan keskittyä lopputulokseen vaan itse tekemiseen. Siitä tulee villapaita sitten joskus." Niinpä.
"Lihasbuumi" on mun mielestä aivan kammottava sana. Kieltäydyn kuulumasta tuohon "buumiin" vaikka tämä mun kuntosaliharrastukseni osuukin juuri tähän aikaan.
Alkoi jossain vaiheessa vaan kyllästyttää vyötäröllä löllyvä makkara ja olemattoman kapeat jalat. Kropan painopisteet niin oudot ettei sopivia vaatteita tällaiselle hassunmuotoiselle "pygmille" meinannut löytyä mistään. Tekemistä tässä kropassa on vielä paljon.
Noh, "se on villapaita sitten joskus". Ja minullahan on aikaa niin kauan kun on terveyttä ja henki pihisee :)