Sisäinen kulinaristini

Kävin viikonloppuna Ylivieskassa "sukuloimassa" miehen ja hänen sukulaistensa kanssa miehen sukulaisella.
Kärkkäiselle jouluostoksille oli lähtenyt aika moni muukin, parkkipaikka ainakin oli aivan tupaten täynnä ja vähän enemmänkin. Facebookin tilapäivityksistä olisi voinut päätellä että ihmisten kodit ympäri Suomen ovat aika tyhjillään.
Ostosten jälkeen ajattelimme testata samassa rakennuksessa olevan Tex Mex ravintola Pedrinoksen. En voi suositella. Ruokaa joutui odottamaan tunnin, ikuisuuden. Sitten kun viimein ruuat tulivat, olivat ne tietenkin niin monentasoisia... Itse tilasin boilerin fileen vuohenjuustolla. Viskillä maustettu kastike oli sinänsä hyvää, mutta ei siihen annokseen sopiva. Antikliimaksi kuitenkin oli hampaissa rouskuvat kasvikset. Jos "sisällysluettelo" lupaa höyrytettyjä kasviksia, niin kai niiden pitäisi olla sellaisia? Tunnissa kuitenkin luulisi senkin ehtivät tekemään...
Jälkiruoka jäi syömättä, kun mielenkiinto meni jo pääruokaa odotellessa, ja lopullisesti syödessä.
Seurueen hampurilaiset kaiketi olivat ihan onnistuneet, ja henkilökunta pohojalaisittain poikkeuksellisesti ystävällistä. No, nälkä lähti kyllä pelkällä kanallakin ja enskerralla tiedän kävelyttää sisäisen kulinaristini jonnekkin toisaalle. Niin ja se pohojalainen asiakapalvelu... aiemman kokemukseni perusteella on aika jäyhää. Liekkö savolaiseen rempseyteen tottuneen harhaluulo?

Kärkkäiseltä ostin punaviinilasit, elämäni ensimmäiset. Ja hyvää oli viini sellaisesta nautittuna. Löysin niin hyvän viininkin, että sitä ostan toistekkin. Liekkö sitten kipolla osuuttaa makuun, en tiedä kun olen aivan amatööri sivistyneessä maistelussa. Tällä kertaa en kuitenkaan kaatamalla viiniä kitannut, vaan siemailin nätisti palapeliä tehdessä. Palapelitkin on mulle sellaista kausiluontoista koukutusta.
Valitsin sellaisen jossa on Elvis ja Marilyn, aika tyylikäs tuli -sain sen valmiiksi tänään. Ei sellainen 750 palaa haasta kovinkaan pitkäksi aikaa, ihan hyvä niin. Ehtiipähän tehdä jotain muutakin.

Illalla piipahettiin Pielaveellä kesken mun palapelin kokoamisen (oikeinkirjoituksen polliisit saavat varmasti inhon väristyksiä, mutta minkäpä savolainen savolaesuuvelleen tekköö...). Tämä mun tarinakin tuntuu poukoilevan tänään ihan urakalla.
No kuitennii, Restentissä käytiin. Yllätys sinänsä että siellä oli jokin bändi esiintymässä. Ihan viihdyttävä http://www.katutaiteilija.fi/
Portsari ei tuntunut tietävän mikä esiintyjä on nimeltään, olisi varmaan pitänyt kysyä että mitä hän aikoo ensivuonna tehdä. Sekin baari nimittäin lopettaa toimintansa.
Siinä on savolainen seutukunta sitten melkein ilman baaria, siinä nurkassa vain Vesannolta taitaa saada olutta hanasta. Tai olutta ylipäätään ollenkaan. Lähimpään baarin jos alkaa olla enemmän kun 80km, niin ei kovinkaan moni lähde "parille". Toistaiseksi ei onneksi ihan noin pitkästi tarvitse matkustaa.
Ei mene kauaakaan kun pikkukylät lopettaa olemasta... Voi olla villiä arvailua, mutta pontikan keitto alkaa taas kohta olemaan muodissa.
Nohnoh, eipä kylvetä katastrofiajattelua.

Huomenna on taas luvassa juurihoitoa. Yäk. Sen jälkeen pääsen parturiin, pitkästä aikaa ajattelin värin vaihtoa. Sen näkee sitten huomenna mikä on lopputulos. Varsinkin kun puoliksi puutuneella naamalla yritän selittää parturille mitä mulla on mielessä ;)
Tähän väliin tulikin pitkä lepo. Huomenna kun ei pääse salille, voisi melkein jo puhua lepoviikosta. Tiistaina sitten kuittaan tämän lonkanvenytyksen loppuneeksi!