Itsenäinen?

Tulin pari tuntia sitten kotiin, lähdin aamulla aikaisin ja palasin myöhään. En nähnyt puolisoani koko päivänä. Eipähän pääse kyllästymään naamaan.
Väsyksissäni tein matkalaskun valmiiksi, vaikka maanantaina se vasta etenee. Siis olettaen että posti sen perille kuljettaa. Itsenäisenä naisena laitoin saatekirjeen mukaan ja teippasin varuilta kuorenkin. Itsenäinen nainen ei haluaisi valittaa, mutta valitaapa kuitenkin. Kun ei ne mun kokemuksen mukaan osaa niitä matkalaskuja maksaa oikein...
Ei tarvitse olla kovinkaan taitava salapoliisi jotta saa selville mistä puhun.

Itsenäisyydestä oli tarkoitus puhua. Kun huomenna on se itsenäisyyspäivä. En varmaankaan kirjoittaisi tätä blogia, tai matkustaisi lentokoneella, jos Suomen pojat ei olisi tätä maata itselleen taistelleet. Minun molemmat ukkini ovat olleet siinä sodassa. Toinen kuoli aika pian sotien jälkeen vammoihinsa, ja toisen vei alzheimer. Aika erilaiset tarinat.
Minulle itsenäisyys kulminoituu aiemmin jo mainitsemaan mummuuni. Siinä oli kyllä tervaskanto vailla vertaa!
Jos sanonta "läpi harmaan kiven" olisi jotain, ilmestyisi siihen Lyydian naama.
Lyydian mies oli se, joka kuoli vammohin. Isä minun äidilleni. En sen tarkemmin edes tiedä miten se meni, mutta ei oikein ainakaan. Sotakorvaukset jäi saamatta. Siksi en laita senttiäkään yhteenkään keräykseen, ihan vain siksi etten uskalla uhmata tervaskannon käskyä. Kun mummu sanoi ettei niihin rahaa laiteta, ei nyt eikä koskaan.
Lyydia ei ottanut itselleen uutta miestä. Aivan käsittämätöntä kuinka vuosikymmenet sormet kohmeessa se on tilaa hoitanut, lapset ja elukat. Ihan ite. Todella itsenäinen, vahva nainen. Ja silloin köyhätkin oli itsenäisen reilusti köyhiä.

En minä sillä, on köyhät tosi köyhiä nykyäänkin.
Nykypäivän itsenäinen nainen (minä) ei sorru siihen samaan syntiin, mihin mummu sortui. Marttyyrius ei ole hyve. Eikä vaatimattomuus kaunista ketään. Eikä naapurille kannata olla kateellinen, siitä tulee vain itselle paha mieli. Enkä sitkeästi yritäisi todistaa kaikille kuinka hyvin pärjään, enkä varsinkaan yrittäis todistaa sitä, että en tarvitse miestä mihinkään. Mä olen niin itsenäinen että tarvitsen miestä moneenkin juttuun.

Nykyään maailmakin on aikalailla eri, kuin silloin "ennenvanhaan".
Itsenäisyyskin on muuttanut muotoaan. On euro ja sen tuomat hankaluudet.
Perinteet romuttuu suorastaan, kun linnanjuhlat ei ole linnanjuhlat. On vastaanotto Tampereella. (kuulostiko nyt vähän päivystykselle?) Kun iltapuvunkaan ei tarvitse olla pitkä. Oh no.
Kamalinta on se, että loton riisti maikkari. Se siitä lauantai-illan perinteestä.
Eiväthän nämä ole mitään itsenäisyyden mittareita!
Minulle itsenäisyys on vapautta. Vapautta valita, vapautta kulkea, vapautta sanoa (ilman että tulee kivitetyksi). On itsemääräämisoikeus.
Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Nautitaan nyt vielä, ennekin musta aukko tulee ja imaisee sisäänsä.

Aion nukkua aamulla pitkään. Olisin itsenäisenä naisena voinut mennä nukkumaan jo aikoja sitten, mutta itsenäisesti päätin päivittää blogin. Huomenna on se jännittävä vastaanotto. Mielenkiinnolla odotan. Muunmuassa sitä mitä uutta pukukoodin muutos tuo. Pitkästä aikaa oikeasti kiinnostaa.
Perinteet muuten romuttui jo, kun en laittanut jouluvaloja. Ei meillä myöskään ole lipputankoa johon voisi lippua nostaa. Joulumieli meni jo, mutta juhlamieli on aina kaivettavissa esiin :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!