Mistä tunnet sä ystävän?

Minä niin tykkään käyttää biisien nimiä otsikoissa (no tuohan ei ole kappaleen nimi, mutta kuitenkin). Ehkä siksi että joka tilanteelle löytyy oma biisi.

Kuinka hyvin tunnemmekaan toisiamme?

Tätä mietti kunnioittamani ajattelija Facebookissa. Voisi myös miettiä kuinka hyvin tuntee itsensä.

Ihmisen temperamentti on synnynnäinen. Persoonallisuus muokkautuu ympäristön vaikutuksesta. Näin väittää Wikipedia. Niin, enhän minä ole ihan sama ihminen mitä olin ollessani viisivuotias.

Lapsena pälpätin taukoamatta ja loput ajasta käytin haaveiluun ja perhosten jahtaamiseen. Taisin yrittää väkisin pussata naapurin Samulia.

Nykyään puhua pälpätän lähinnä kun tilanne sitä vaatii. Eli hermostuksissani, tai hyvässä nousuhumalassa. Saatan olla hiljaa pitkiäkin pätkiä. Ketään en pussaa väkisin.

Mölyän vähemmän kuin teininä, olen oppinut vetämään henkeä.

Itsetutkiskelu. Tätä olen harjoittanut vuosikausia sillointällöin ja toisinaan. Miksi tunnen jotain tiettyä tunnetta. Minä olen ajattelija ja se varmaankin ilmenee muille jonkin sortin poissaolevuutena. Huomaan että jotkin ihmiset pitävät minua hidasälyisenä. Luultavasti tästä johtuen jotkut sortuu tietynlaiseen ilkeilyyn, jota pidän hieman erikoisena käytöksenä.

Itsetutkiskelua suosittelen ihan jokaiselle. Siinä saattaa kasvaa henkisesti.

No, kuinka hyvin tunnemme toisemme? Ympäristö kun muokkaa persoonaa. On työ-minä, harrastus-minä ja koti-minä. Ihan erilaiset roolit kotona ja töissä. Siinä on ihmetyksestä ymmyrkäisenä kun keskellä viikkoa Facebook tuuttaa semmoista roskapostia mikä syyttää paskanpuhujaksi. Oli "ystävä" sanonut kolmannelle jotain mitä minä oletetettavasti(?) olin joskus muinoin sanonut. En muista tapahtunutta.

Kysyin "ystävältä" miksi tämä oli mennyt sellaista kolmannelle sanomaan. Oli sitten katsonut velvollisuudekseen värittää ihan urakalla. Voin vaan arvailla hänen motiiviaan. Ja mikä tässä oli lopputulos? Kaikilla paha mieli. Kannattiko lavertelu?

Tämä tapahtui jo ennen joulua viime vuonna, joten meni jo. Life goe's on.

Ihminen johon luottaa saattaa pettää. Ja mihin silloin pettyy? Siihen toiseen, vai kuitenkin omiin odotuksiinsa. Toisten syyttely on helppoa. Käytännössä kuitenkin omassa toiminnassa on tarkastelun varaa. Jos ehdotonta uskollisuutta haluaa, kannattaa hankkia koira. Koira ei arvostele, eikä kaipaa parempaa omistajaa. Minulla on muutamia ystäviä joita en välttämättä näe pitkiin aikoihin, silti nähdessä juttu luistaa kuin taukoa ei välissä olisi ollut ollenkaan. Ne on sellaisia ystäviä mitkä natsaa heti, on tietty tuttuuden tunne.

Viimeaikoina olen tehnyt taas itsetutkiskelua. Tulevaisuutta ajatellen. Mitä tekisin isona. Yhtenä hetkenä tiedän alkavani tatuointiartistiksi, askartelun ohjaajaksi tai parturikampaajaksi. Toisena hetkenä pyörrän kaikki nämä ajatukset ja päätän alkaa fysioterapeutiksi tai joogan opettajaksi. Eli koko maailma on auki enkä saa selkeää visiota siitä mikä on mun juttu. Siksi kirjauduin TE-keskuksen palveluun ja varasin ajan uraohjaukseen. Josko tämä persoona menisi sitten sitä kautta oikeille raiteille.

Minä en vihaa mitään. Nykyisessä työssäni poden arvostuksen puutetta, riittämättömyyden tunnetta ja on olo etten ole tärkeä. En aio tuntea sellaista enää koskaan. Minua on arveltu kateelliseksi. Totaalinen virhearviointi, en harrasta. Mikään mitä muilla on ei ole minulta pois. Vain itse voi tehdä elämästään paremman. Ne asiat joita ei voi muuttaa, niitä täytyy vain opetella sietämään.

Rakastakaa itseänne, kunnioittakaan itseänne. Huomisen murheita ei kannata tänään murehtia. Asioilla on tapana järjestyä.

Namaste.

Työmaataidetta
Hihnan väliin juuttunut pohjapaperi. Roska.