Tarpeeksi usein kun sattuu, niin tottuu.

Uusi vuosi on alkanut yllättävän vauhdikkaasti. Tammikuu lähenee loppuaan ja valon määrä lisääntyy. Misu on unohtanut päivittää blogia.

Pätkäsähkön aikakausi on meneillään. Sähkökatkoa uhmaten näpyttelen tekstiä läppärillä jonka näppäimistössä ei ole valoja. On hieman hankala ymmärtää miten nykyäänkin sähkön saannin luotettavuus on näin heikkoa, että sähköt pätkii kymmenisen kertaa päivässä. Plussaa kai sinänsä, että sähköä kuitenkin saa edes välillä? Joillakin sähkö on puuttunut useita päiviä.
Jännitevaihtelua on hirveästi. Pyykkiä pitäisi pestä, mutta en raaski altistaa konetta epätasaiselle sähkölle. Että kai se on paluu 40-luvulle nyrkkipyykin muodossa...
Tarpeeksi usein kun sattuu, niin tottuu.
Enää ei herätä sen kummempia tuntemuksia istua pimeässä. Tai noh, vituttaahan se. Rutiinilla sytyttelen kynttilät (vaikka silmät kiinni pimeässä) ja meikkaaminenkin onnistuu otsalampun valossa. Tosin tällä kertaa pätkäsähkön aikaan meillä on ollut aamuisin valot ja mahdollisuus ladata puhelinta, että sinänsä suurin dramatiikka puuttuu tästä tarinasta.

Viime viikolla puolison ollessa iltavuorossa tein lumityöt liki joka ilta. Opin pitämään sitä otsalamppua (muutenkin kuin meikatessa). Jänniä varjoja tulee pilkkopimeässä. Jännitystä elämään. Hikihän siinä tulee kun lykkii lunta penkan päälle. Jännittävintä on se valojen vilkkuminen, onko sähköt kun urakka on loppu ja pääseekö suihkuun.

Olen oppinut jemmaamaan vettä. Kun menee sähköt, ei tule vettä. Menneenä päivänä kuuntelin keskustelua kuinka "ennenvanhaan" kannettiin puut ja veet. No mikäpä siinä jos on sellaiseen mahdollisuus. Meilläkin on pihassa kaivo, tosin se on likakaivo, että se siitä "veen kannosta" ja entisistä ajoista. Kun ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ja nykyaikana yleensä on ollut oletuksena että sähköä on saatavilla. Kun kerran pitää maksaa helvetin suurta siirtomaksuakin.
Kun ei ole sähköä, ei saa lämmintä ruokaa. Harvemmilla on nääs puuhella kotonaan, Tulevaisuudessa kai uusissa omakotitaloissa alkaa olla puuhellat suosiossa tätä tahtia. Niin, ja navetta, kanoja ja pari lammasta.
Paluu 40-luvulle. Pitänee googlettaa pettuleivän resepti kun vielä on akkua jäljellä.

No lumikuormahan tämän kaiken aiheuttaa. Kirosana suorastaan. Tein ennen joulua pari kertaa lumityöt postilaatikoilta. Kun eihän se posteljooni pääse autollaan lähellekkään laatikoita jos lunta on puoli metriä. Ei ollut mitenkään ylivoimaisen vaikeata. Huvituin kun postilaatikkoon oli tullut naapurilta lappu. Lappu on jo hukassa enkä muista tarkalleen miten se meni, mutta näin tiivistettynä: voisitko sinäkin tehdä lumityöt, kun kuuluu kaikille joiden laatikot on yhteisjakelupisteessä. Mahtavaa! Nyt joka kerta kun olen yrittänyt kolan kanssa lähestyä postilaatikoita, joku muu on jo tehnyt lumityöt :) jospa tästäkin tulisi vakiintunut käytäntö.

Noh, kyllä tämä tästä kesäksi helpottaa. Toivottavasti. Tästä vuodesta onkin tulossa todellinen muutosten vuosi. Odotan innolla.

Valoa pimeässä istuville

-vain kolatreeniä tehnyt Misu-