Suksi, suksi ei luista mihinkään...

Kävin yhtenä keväänä puolison kanssa pilkillä Kolima-järven jäällä. Oli kaunis päivä, tyyni keli, mukava istua pilkkijakkaralla avannon ääressä. Vastarannalla paukahti, jää ritisi ja pilkkiavannossani loiskahti. Railohan siitä tuli. Kauhusta kangistuneena katsahdin rauhallista puolisoani ja pinkaisin äkkiarvaamatta juoksuun. Pilkistä en päästänyt irti ja syötti ilmassa viuhuen painelin maalle. Sieltä huutelin että kannattaisiko tulla tänne kuivalle maalle ettei tarvitse yrittää pelastaa hukkunutta... sen jälkeen en ole jäälle uskaltautunut. Enkä ole pilkkimistä harrastanut muutenkaan, ainakaan muistaakseni ;)

Liekkö ollut samoja aikoja kun ostin sukset. Ajattelin että hiihtäminen on kivaa. Kaaduin kun laitoin sukset jalkaan. Livetti. Sisulla yritin harrastaa muutaman kerran. Mäet kävelin alas, kun pelotti niin pirusti laskea mäet alas. Kerran kokeilin, kun keräsin ensin rohkeutta ladulla varmaan toista tuntia (no ei nyt sentään)... puoliso huuteli mäen alla ettei se nyt niin kamalaa ole. Psyykkasin ja psyykkasin että You can do it! -sitten kuulin suhinaa ladulla. Oh Shit! Joku tulee! Pakon sanelemana otin muna-asennon ja livakat sukset lähtivät alamäkeen johdattaen minut mäen alla olevaan mutkaan. Pelkäsin että sinkoan metsään. Ei ollut kivaa. Otin sukset kainaloon ja kävelin sinne mistä olin lähtenyt. Puoliso sivakoi reippasti lenkin loppuun.
Sitten koitin hiihtämistä ilman mäkiä. Hikihän siinä tulee. Ei kiva, eli ei mun juttu.

2009 -sittemmin en ole suksiin koskenut

1986

Oli siis kulut jokunen vuosi siitä kun hiihtäminen edellisen kerran oli kivaa. Vuonna 1986 sain ilmeisesti joululahjaksi sukset. Ei ollut latua valmiina, mutta enhän tietenkään semmoisesta lannistunut. Takapihalla umpihangessa "sivakoin" menemään. Muistan varmasti aina sen, kun oli kääntymisen aika. Sukset tietenkin meni ristiin ja tyttö nurin. Kun ei siellä umpihangessa päässyt ylös. Raivostuin, ja vaikka kuinka huusin, niin apua ei tullut. Tuntui kestävän ikuisuuden ennekuin kukaan katsahti päätyikkunaan huomatakseen että nurinhan se on.

No nyt kun on sitä luntakin satanut niin vink vink.

Minulla on siis vanhat (ei mallia 1986 kuitenkaan), mutta erittäin vähän käytetyt sukset. Ilimotelkaa jos tällaisen kevyen kääpiön sukset kiinnostaa, joku saa ne halvalla.

Peace.

Talvi, eikä ulkoilu ole minun (tai sadetta kaihtavan koirani) juttu. Minä onnellinen olen tervehtynyt ja päässyt taas salille! Kävin siellä eilen ja kävin siellä tänään.
Ja tulee niin hikiki. Niin mun juttu <3