Nuppi turvoksissa

Keijo-poro oli lähtenyt lipettiin ja kotiin palatessa Keijolla oli ollut kasa romua päässään. Voin samaistua. Flunssan kourissa, nupin ollessa turvoksissa tuntuu sille kuin päähän olisi tarttunut 2,5 metrinen seiväs, jouluvalot ja pari kiloa rastasverkkoa.

Kyllä ottaa päähän. En millään ehtisi just nyt sairastamaan. Ensiviikolla olen koulutuksessa kaukana kotoa ja kaikki koulutusmateriaali on tietenkin työpaikalla. Tämän lisäksi on häslinkiä lentolipputilauksen kanssa ja siksi tarvitsisin työpuhelinta ja työsähköpostia. Elämme siis jännittäviä aikoja. Pitäisi ottaa nyt rennosti ja levätä jotta tämä nupin turvotus ja kuume laskisi.
Ja tässä minä vaan kuumehouruissa näpyttelen blogitekstiä. Seurana toki teetä ja koiran jakamaa sympatiaa.

Luomut taudin lievittäjäni

Koko alkuviikon tämä flunssa on hivotellut. Välillä on ollut oikein hyvä olo ja heti perään on tuntunut että tauti painaa päälle. Kuntosalille en ole päässyt viikkoon. Ja se vasta ahdistaakin.

Edellissä tekstissä  vihjasin että alkaisin elämäni ensimmäiselle bulkille ja sitten muistin että minullahan on ainainen "massakausi". En edes muista milloin viimeksi olen nähnyt vatsalihakseni (kyllä ne tuntuu löllön alla). Tällä viikolla masennuksissani söin vahingossa paketillisen bastogne-keksejä. Että eiköhän minusta tule kunnon bulkki-sika tätä tahtia! :D
Vaa'alla en ole käynyt aikoihin. En oikein jaksa uskoa että sen lukemat olisi jotenkin tärkeitä. Paljon tärkeämpänä olen pitänyt mittanauhaa, enkä ulkoiluta sitäkään kovin usein.

Nyt tämän pakkolevon aikana olen huomannut että yläkroppa on paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Hauis ja ojentaja erottuu, olkapäihin on tullut pientä pyöreyttä. Selästäkin voi silmin erottaa jo lihaksia. Voi varmaankin todeta ettei treenaaminen ole mennyt ihan hukkaan.

Olkapääni viime viikonloppuna ennen treeniä, en vaan muistanut ottaa kuvaa treenin jälkeen...

Vain jalkani ovat olleet edellen murheen aihe. Olen käynyt työfysioterapeutilla pari kertaa viime aikoina. Jalkani (vain toinen) onkin huonommassa kunnossa kuin olin kuvitellut. Fyssari on antanut kyllä oikein hyviä jumppaohjeita. Harmittaa vain, koska tahtoisin tehdä kovaa salitreeniä ja sen fyssari tavallaan kielsi. Se on nyt vaan kevyttä kotitreeniä ja jumppakuminauhaa.
Minkä sille mahtaa. Huono mikä huono. Itsehän hain apua jatkuvaan oireiluun. Jalkapöyhtäkramppi on vaan niin hirveän kivulias. Ja ei se korjaannu muulla kuin niillä pienen pienillä hiotuilla jumppaohjeilla. Eli jalkatreeni salilla on aika pientä. Gluteus maximus kylläkin saa edelleen rääkkiä (vaikka kuka sanoisi mitä). Takapotku taljassa on tullut ehdottomaksi lempiliikkeekseni, ja se on nilkkaremmin ansiosta. Potkii vaan menemään!

Kunhan tästä tervehdyn, heitän nämä nurkkaan ja alan jumppaamaan paljain jaloin.

-Misu the nuhanenä-