Huutelin Facebookissa aihetta mistä kirjoittaa. Kukaan ei ilmoittautunut minun hätäisen mieleni aikataulussa, joten kaappasin otsikon ystävän tilapäivityksestä. Pepun koko kun on aika tärkeä juttu.
Nyt varsinkin yritin olla tarkkana aiheen kanssa, kun minusta on juttu Team-liiton uusimmassa (24.9.2014) Intiim-lehdessä. Siinä kehun kuinka pyrin päivittämään blogia pari kertaa kuukaudessa. Hiipumista on havaittavissa. Se johtuu siitä, että oma koneeni on pois pelistä -kiitos Vistan. Epäjärjestyksen keskeltä en löydä recovery-levyjä ja se on sillä selvä. Olkoon, on niin monta muutakin asiaa minkä kanssa tapella.
Niinkuin vaikka se pepun koko. Jos tahdot rehellisen mielipiteen hanurisi koosta, kysy lapselta. Muualta et tule reilua vastausta saamaan. "Näyttääkö mun peppu isolta tässä mekossa?" Joo? Ei? Puolison kannattaa pitää suunsa kiinni, vastaus kun ei ole oikea, oli se kumpi vaan.
Minä en käytä mekkoja kovinkaan usein. Ei perusduunarilla ole tarvetta moiselle vaatekappaleelle, liehuva mekko vain takertuisi koneisiin aiheuttaen työtapaturmia ja tuotannon keskeytyksiä.
Ja sitäpaitsi mekko piilottaa mun pienen peppuni.
Olisipa se "vain vähän iso". Reilun vuoden olen tätä mantraa hokien kyykkinyt ja hikoillut useita tunteja. Kehitys on hidasta, mutta kyllä sitä tapahtuu. Näin haluaisin uskoa.
Fitness-tytöt blogeissaan hehkuttaa "peppuhousuja", freddyjä. Aivan jär-kyttävän näköiset housut. Väittäsin että M.A.S.I Company Oy:n varastosta löytyy treenatulle pepulle istuvat housut paristakin eri mallista. Kun mun pienelle pepulleni sieltä ei meinaa millään löytyä sopivaa...
Eli lissee reeniä vuan.
Maanantaina kävin gluteus maximusta ärsyttämässä parin viikon tauon jälkeen. Näin torstaina sen voi tuntea vieläkin. Voi kylläkin johtua siitä, etten muistanut venytellä? Kun treeni on jatkuvaa, ei tällaista ongelmaa ole. Palautuu paremmin. Pidäppä pari viikkoa taukoa, painot pienenee ja palautuminen on hidasta. Tänään tein selkää, saa nähdä miten jumiin siitä menee (venyttelin)...
Parina menneenä viikonloppuna on peppuja voinut ihailla kisalavoilla Jyväskylässä ja Tampereella. Myöhäistä ei ole vieläkään, nordic fitness expo Lahdessa 11.12.2014 tarjoaa parhaat palat.
Olen laittanut merkille että helposti bikini-tytöt näyttävät samanlaisilta. Pitkät blondit kiharat, turkoosit biksut, ranskalainen manikyyri kynsissä. Katsokaa itse http://body.pictures.fi/kuvat/
On siinä tekeminen että erottuu joukosta. Tai tuomareilla vaikeus valita parhaat.
Toivottavasti ei tullut suuria pettymyksiä, fiinaaliin kun pääsee vain pieni ryhmä.
Joillakin foorumeilla selluliittipyllyt haukkuvat kisakunnossa olevia tyttöjä rumiksi. Kisakunto on kisakunto, ei kukaan näytä sellaiselta koko aikaa. Siinäkin on kysymys mieltymyksestä, yksi tykkää isosta, toinen pienestä. Joku tiukasta, joku hyllyvästä.
Kisakireä on kovan duunin tulos.
Itse en kisalavoille haikaile, paras arvostelija katsoo peilistä takaisin. Minä treenaan niin kauan kun henki pihisee. Tai niin kauan ettei mitkään housut mahdu enää jalkaan.
Kyykkäilemisiin!
p.s. jos ei jaksa kyykätä, lankku on oikein hyvää vaihtelua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti