Karkiton kuukausi, epäonnistumisen kuukausi?

Viikko sitten päätin olla syömättä karkkia kuukauteen. Lupasin itselleni uudet treenikengät siitä hyvästä. Ei taida tulla Misulle uusia treenikenkiä... koska ystävänpäivä romutti mun hienosti alkaneen lakkoni. Ihanat työkaverit muistivat herkuilla, oli sokerilla kuorutettuja herkullisia sydämiä, ja suklaata eri muodoissa. Ja mitä minä teen? No syön tietenkin! Eilen kävin salilla tekemässä tehokkaan reisitreenin kovalla sykkeellä. Sitten tein sämpylöitä ja vetäsin huiviin laskiaispullan. Dammit, ei näin.

Nounou, ei saa.

Tiedän kyllä että ei pitäisi, vaan mikä siinä on?! Kyllä tipaton tammikuu meni ihan helposti, vaikka niin kovasti tykkäänkin punaviinistä. Mutta ilman sokeria on mahdoton olla. Vaikka miten päätän, niin silti  lipsun ja sitten harmittaa. Ei pysty syömään vain paria karkkia, kun pitää tietenkin syödä koko puoli kiloa kerralla. (no joo, vähän liiottelin, mutta kuitenkin) Tästä syystä sokeri on mitä ilmeisemmin huumetta.
Ajattelin että haen vertaistukea netistä, sitten törmäsin tällaiseen http://karkkilakossa.blogspot.fi/
Huhhuh. Ei helpottanu yhtään.

Näin on.

Tein lupauksen uudelle vuodelle, lopetan valittamisen ja alan
tekemään. Periaattessa ihan hyvä lupaus, mutta käytännössä aika hankala toteutettava kun olen niin kova valittamaan.
Ajattelin että listaan tavotteita itselleni, sitten tajusin ettei niitä tavotteita nyt niin paljon ole että listaksi asti olisi. Ajatus on ollu että vuoden loppuun mennessä jalkaprässistä nousee 200kg.
Toki jalkojani vahvistan koko ajan. Heti kun edellisestä treenistä lihakset palautuu, niin uusiksi sama rääkki. Sitten kun vielä saisi tämän karkkilakon vedettyä kunnialla läpi, ehkä jopa vatsalihakset olisi mahdollista nähdä peilistä.
Ei se ole itsekurin puutosta. Vai onko? Ihana PT-ystäväni Anne jakoi ilmaiseksi pari ravintovinkkiä, josta ymmärsin että syön aivan liian vähän. Säännöllinen syöminen on kyllä helpottanut sokerin tuskaani. Mitä siitä tulisi jos investoisin rahaa ravintosuunnitelmaan? Varmaan aika hyvä. Siinäkin on tavoitetta, oikein syömisen opettelu. Ja kieltäytymisen jalo taito muiden tarjoamista herkuista, toivon ettei yksikään ota itseensä kun opettelen olemaan näin itsekäs.
No niin, kompastuin ja nyt nousen ylös. Sitten pitäisi taas palata ruotuun. Katsotaan sitten huhtikuun alussa olenko lunastanut oman lupakseni ja saan uudet treenikengät. Sellaiset millä on hyvä kyykatä :)
Mukavaa sunnuntaita!

-Misu the karkkiholisti