Suuri sininen

On uusimman Olivia-lehden otsikko artikkelissa jossa on käyty "farkkuostoksilla puolestasi". Ärsyynnyin. Ei taaskaan ole toimittaja perehtynyt. Tai no, esitellyt tuotteet kaiketi ovat hänen mielestään "parhaat korkeavyötäröiset" tai "parhaat pillit". Kuinkahan kattavasti toimittaja on housuja jalkaansa vetänyt...?
Olivian farkkuopas neuvoo että mitä vähemmän käsittelyjä ja kulutuksia, sitä ekologisemmin tuotetut farkut. Totta jossain määrin, mutta pelkkä ulkonäkö ei kerro kaikkea. Tuollaisella ajattelulla suotta kärvistellään epämukavissa farkuissa, kun pehmeäksi pestyt farkut saattaa olla ihan yhtä ekologiset. Asiakas ei voi kaupassa tietää tuotteen elinkaarta, eikä sitä melko varmasti tiedä myyjäkään. Harvempi myyjä tietää myymästään tuotteesta edes sitä missä ja miten kangas on muotoutunut housuksi. Toki nykyään puhutaan paljon, on puhuttu "tappajafarkuista", Bangladeshin ihmishenkiä vaatineista talojen romahtamisista, halpatuotantomaiden sikamaisista työajoista, -oloista ja järkyttävän pienestä palkasta. Vähemmästäkin tulee vaatekaupassa huono omatunto. Vaan hyvä se on että puhutaan.
Ärsyyntymisen lisäksi iski epätoivo. Eikö kaikesta siitä puhumisesta ja infosta huolimatta Suomifarkku ota tuulta alleen jotta tulisi noteeratuksi lehtien sivuilla. Sitten näin sen.
Artikkelin alalaidassa on mainittu Nurmi-Farkut, valmistetaan Keiteleellä hampusta ja luomupuuvillasta. Ne on ekologiset housut, sen voin taata, olen viimestellyt omin kätösin niitä karheita hamppuhousuja. Mietin että sattuipas, tuleeko tuosta nyt mielikuva että Keiteleen pellot notkuvat hamppua ihan vain farkkuja varten... Onhan Keitele tunnettu myös hampustaan. Keiteleen hamput on ihan oma lukunsa, eikä sillä ole mitään tekemistä näiden farkkujen kanssa :)

Keiteleellä tehdään myös niitä mukavan pehmeitä farkkuja. Tätä tietoa olisin kaivannut lehteen jota olen pitänyt tyylikkäänä ja tiedostavana. On malleja jokaiselle kropalle, on erilaisia materiaaleja, on erilaisia pesuja. Saa jopa niitä kulutettuja housuja, ilman että kukaan kärsii, sitä varten on hienot pesuprosessit.
Minä ja minun työkaverini teemme niitä mukavia housuja. Me leikkaamme, ompelemme, viimeistelemme.
Nyt teemme lyhennettyä työviikkoa, koska housu ei mene kaupaksi.

Keiteleläisen ompelusalin maisemaa. Yhdestä kulmasta.

                               

                        Tämä on minun vetoomukseni Suomifarkun puolesta.

Tutustukaa, vaikkei muotilehdet hehkutakaan. Sovittakaa, tykästykää ja ostakaa.
http://www.verynicejeans.fi
http://www.leecooper.fi